alumiiniyhdisteet

Alumiiniyhdisteet ovat yhdisteitä, joissa alumiini on sitoutuneena erilaisiin hapen, fluorin tai muiden aineiden muodostamiin rakenteisiin. Yleisimmällä hapetusasteella Al3+ ne esiintyvät sekä luonnossa että teollisuudessa. Siten alumiiniyhdisteitä löytyy esimerkiksi mineraaleina, suoloina ja katalyyttisinä yhdisteinä. Suomessa ja muualla ne ovat tärkeitä sekä valmistuksessa että käyttökohteissa.

Yleisimmät epäorgaaniset alumiiniyhdisteet ovat oksidit, hydroxidit ja suolat. Alumiinioksidi (Al2O3) on kova, kestävä keraanimateriaali ja se on amfoteerinen eli reagoi sekä hapokasti että emäksisesti. Alumiinihydroksidi (Al(OH)3) on myös amfoteroottinen ja liukenee vahvoissa hapoissa tai emäksissä. Alumiinisulfaatti (Al2(SO4)3) käytetään muun muassa vedenkäsittelyssä, jossa se toimii flokkulanttina; yleisimmin siihen liittyvä muoto on alkali-kaliumsulfaatti eli alumipohjainen aine. Alumiinkloridi (AlCl3) on vahva Lewis-ainoa, kosteudessa hydrolysoituu ja soveltuu katalyyttisiin reaktioihin. Natriumalumiinaatti NaAlO2 on vedenkäsittelyssä ja rakennusteollisuudessa käytetty alumiinisuola.

Valmistus ja esiintyminen: alumiiniyhdisteitä syntyy luonnon mineraaleista sekä teollisesti esimerkiksi bauxiitista erotetusta alumiinioksidista Bayerin prosessissa. Alumiiniyhdisteitä käytetään laajasti muun muassa vedenkäsittelyssä, rakennusteollisuudessa, katalyyseissä ja kosmetiikassa (esimerkiksi joissakin antiperspiranteissa käytetyt alumiinisuolat).

Turvallisuus ja ympäristö: yleisesti alumiiniyhdisteillä on hyvä turvallisuustaso esimerkiksi normaalissa käytössä, mutta suurissa pitoisuuksissa ne voivat aiheuttaa ärsytystä ja reaktioita, ja pitkäaikainen altistuminen edellyttää huomiota. Yleisellä tasolla niitä kohdellaan varoen erityisesti työpaikkavalvonnassa ja ympäristövaikutusten arvioinnissa.