Lääkeaineryhmät

Lääkeaineryhmät ovat järjestelmä, jolla lääkeaineet ja lääkkeet jaetaan niiden ominaisuuksien mukaan. Ryhmien tarkoituksena on kuvata farmakologista toimintaa, terapeuttista käyttötarkoitusta sekä joidenkin tapauksien kemiallista rakennetta. Lääkeaineryhmien avulla terveydenhuollon ammattilaiset voivat suunnitella hoitoja, vertailla lääkkeitä sekä analysoida turvallisuutta ja tehoa. Ryhmät voivat perustua esimerkiksi vaikutusmekanismiin, käytön luonteeseen tai kemialliseen rakenteeseen.

Yleisintä käytössä oleva luokitus on Anatomical Therapeutic Chemical (ATC) -järjestelmä. ATC-järjestelmä luokittelee lääkkeet viiden tason koodilla. Ensimmäinen taso määrittelee anatomisen pääalueen, jolla lääke vaikuttaa (esimerkiksi ruoansulatusjärjestelmä, verenkiertoelimistö, keskushermosto jne.). Toisella tasolla on terapeuttinen pääryhmä, kolmannella tasolla farmakologinen alaryhmä, neljännellä kemiallinen alaryhmä ja viidennellä tasolla yksittäinen kemiallinen aine. ATC-järjestelmä kattaa useita pääryhmiä ja alaryhmiä, ja sen avulla lääkkeet voidaan vertailla ja seurata systemaattisesti.

Esimerkkejä tunnetuista lääkeaineryhmistä ovat tulehduskipulääkkeet (NSAID), beetasalpaajat ja ACE-estäjät verenkiertojärjestelmässä, diureetit, statiinilääkkeet kolesterolin hallinnassa, antidiabeettiset aineet kuten metformiini ja insuliini, antibiootit sekä psyykenlääkkeet (esim. SSRI, antipsykootit). Lääkeaineryhmät ovat hyödyllisiä sekä kliinisessä päätöksenteossa että tutkimuksessa, mutta ne eivät aina ole tiukasti erillisiä, sillä lääke voi liittyä useisiin näkökulmiin riippuen käyttötarkoituksesta ja vaikutuspiiristä.

Ryhmiä käytetään lääkehoidon suunnittelussa, turvallisuusvalvonnassa ja tilastoinnissa. Ne auttavat kuvaamaan lääkkeiden yhteisvaikutuksia, hoitokäytäntöjä sekä lääkkeiden laatua säätelevää lainsäädäntöä.