Lähtötekijät

Lähtötekijät ovat tekijöitä, jotka käynnistävät, suuntaavat tai selittävät jonkin ilmiön, prosessin tai tapahtuman kehityksen. Ne ovat usein antecedentteja tai ajureita, jotka asettavat tilanteen liikkeelle ennen kuin varsinaiset vaikutukset ilmenevät. Tämän vuoksi lähtötekijät voivat toimia ennustavina tai selittävinä tekijöinä tutkimuksessa ja päätöksenteossa.

Etymologisesti sana muodostuu sanoista lähtö (alku, alkuperä) ja tekijä (vaikuttaja, syy). Käytännössä lähtötekijöitä voidaan pitää ilmiön alkuperäisinä syinä, joiden tunteminen auttaa ymmärtämään, miksi ja miten ilmiö syntyy tai muuttuu.

Käyttökonteksteja on monilla tieteenaloilla. Esimerkiksi terveyden ja sairauksien tutkimuksessa lähtötekijöitä voivat olla ennakkoedellytykset kuten elämäntavat, ruokavalio tai perinnölliset tekijät; käyttäytymistieteissä ne voivat olla motivaatiot, ympäristötekijät tai vallitseva normisto; taloustieteessä ne voivat olla tulotaso, hinnat tai markkinaolosuhteet; koulutuksessa ne voivat olla resursointi, ohjaus sekä aiempi osaaminen. Lähtötekijöiden erottaminen auttaa erottamaan ne tekijät, jotka ovat prosessin ajureita, toisinaan erotettavissa myöhemmistä välittäjätekijöistä tai lopullisista vaikutuksista.

Tunnistaminen ja arviointi tapahtuvat usein tutkimusottein kuten tilastolliset mallit, kvalitatiiviset analyysit tai teoreettinen hahmottaminen, joiden avulla voidaan osoittaa yhteyksiä ja kartoittaa syy-seuraussuhteita. On myös tärkeää huomata, että lähtötekijät voivat olla sekä yksilöllisiä että kontekstisidonnaisia.

Näkökohtia ja liittyviä käsitteitä ovat syy, seuraus, ajuri ja taustatekijä. Lähtötekijöiden määrittely ja luokittelu vaihtelee kontekstin mukaan.