Lähtevormideks

Lähtevormideks on kieliopillinen termi, jolla tarkoitetaan sanojen lähdevormien ryhmää – perusmuotoja, joita käytetään sanakirjoissa ja kieliopissa sanojen lähtökohtina taivutukselle ja muokkaukselle. Lähtevormi vastaa usein sanan lemmaa tai perusmuotoa, ja se toimii pohjana kaikkien muiden muotojen muodostamiselle. Eri kielissä lähtevormien valinta voi kuitenkin vaihdella: verbeillä se voi olla infinitivi tai perusmuoto, kun taas substantiiveilla tai adjektiiveilla lähtevormi usein vastaa nominatiivin yksikköä. Lähtevormideks tarkoitettuja muotoja käytetään sekä kielisanakirjoissa merkintöinä että kieliopin yhteydessä, jotta taivutusparisuhteet yksinkertaistettaisiin.

Käyttö ja valinta: Lähtevormi valitaan yleensä siten, että se kuvastaa sanan yleisintä tai perusmuotoa sekä on kätevä merkitä ja hakea; päätökset voivat perustua kielen käytännön käyttöön sekä kielioppiperinteiden mukaan. Usein lähtevormiksi otetaan lemma, jotta taivutus ja derivaatio voidaan merkitä luontevasti. Joissain kielissä samaan sanaryhmään voi kuulua useita lähtevormeja (esimerkiksi polyseemiset tai eri etymologiset versiot), jolloin kunkin lemman tilalle voidaan tarjota erillinen lähtevormijärjestelmä.

Esimerkkejä ja liittyvät termit: Esimerkiksi suomen kielessä verbi 'juosta' voidaan käsitellä lähtevormina infinitiivi 'juosta', josta muodostuvat muut taivutusmuodot; substantiivissa 'koira' lähtevormiksi voidaan käyttää nominatiivin yksikkö 'koira'. Lähtevormit ovat keskeinen käsite taivutuksen ja sanakirjojen rakenteen ymmärtämisessä. Liittyviä käsitteitä ovat lemma ja perusmuoto sekä termit citation form ja dictionary form.