Lähetinvastaanotinperiaatteella

Lähetinvastaanotinperiaatteella tarkoitetaan järjestelmäarkkitehtuuria, jossa tiedon siirtäminen tapahtuu lähettävän ja vastaanottavan osan välisen langattoman yhteyden avulla. Lähetin muuntaa lähdettävän tiedon signaaliksi ja lähettää sen, usein modulointiprosessin kautta. Vastaanotin vastaanottaa signaalin, demoduloi sen ja tulkitsee alkuperäisen tiedon. Tämä periaate voidaan toteuttaa sekä erillisinä laitteina että integroituna transceiver-ratkaisuna, ja sitä sovelletaan monissa langattomissa ja lyhyen kantaman järjestelmissä.

Käytännössä lähetinvastaanotinperiaate muodostaa kaksiosaisen linkin: lähettimen tehtävänä on siirtää data ilman suoraa johtoyhteyttä, ja vastaanottimen tehtävänä on palauttaa signaali luettavaan muotoon. Hyödyntämällä erilaisia modulaatio- ja koodausmenetelmiä sekä virheenkorjausta voidaan saavuttaa erilaisia kantaman, luotettavuuden ja energiatehokkuuden tasoja. Esimerkkejä sovelluksista ovat kauko-ohjaimet, langattomat sensoriverkostot, RFID-tyyppiset järjestelmät sekä monet pienikokoiset radiolinkit ja infrapunayhteydet.

Teknisesti järjestelmä sisältää usein lähetinmoduulin, joka muuntaa digitaalisen tiedon analogiseksi signaaliksi ja modulaation avulla siirtää sen, sekä vastaanotinmoduulin, joka vastaa signaalin demodulaatiosta, dekoodauksesta ja datan palauttamisesta. Tämän periaatteen haasteisiin kuuluvat häiriöt, signaalin heikkeneminen, turvallisuus sekä regulaatiot, jotka rajoittavat käytettävän taajuuskaistan ja tehon. Nykyään lähetinvastaanotinperiaatetta käytetään laajasti sekä perusradiolinkien että monimutkaisempien transceiver-pohjaisten järjestelmien perustana.