lähettimen

Lähettimen (transmitterin) käsite viittaa yleisesti elektroniikkalaitteeseen, joka tuottaa ja välittää radio- tai digitaalista tietoa kantosignaalin muodossa. Lähettimet ovat keskeisiä radio- ja televisiolähetyksessä sekä monissa langattomissa viestintäjärjestelmissä ja niitä on sekä pienitehoisina kotitalouslaitteina että suuritehoisina verkoissa käytettävinä laitteina.

Toiminta: Lähettimen tehtävänä on muodostaa kantosignaalilähde, moduloida tämä signaali tiedonsignaalilla (ääni, kuva tai data), vahvistaa se ja syöttää antennille, joka säteilee signaalin ympäröivään tilaan. Kantosignaali sekä käytetty modulaatio ja teho vaikuttavat signaalin kantamaan ja sen laatuun.

Tyypit: Käyttötarkoituksesta riippuen lähettimet voivat olla radiolähettimiä, televisiolähettimiä, mobiili- tai dataverkon lähettimiä sekä erikoislähettimiä kuten satelliitti- tai turvallisuuslaitteiden. Pienitehoiset lähettimet kuten WLAN- ja Bluetooth-lähettimet kattavat lyhyen kantaman, kun taas suuritehoiset lähettimet palvelevat suurempia alueita.

Rakenne: Lähettimet koostuvat usein kantosignaalin lähteestä, modulaattorista, tehovahvistimesta sekä suodattimista ja antenniliitännästä. Monet laitteet sisältävät lisäksi virtalähteen, lämmönhallinnan ja suojatoiminnot. Modulaatiotekniikat voivat olla analogisia (esim. AM, FM) tai digitaalisia (esim. PSK, QAM).

Sääntely: Lähettimien käyttö on yleensä säänneltyä: taajuudet, teho ja modulointitavat määritellään viranomaisten ja kansainvälisten sopimusten kautta. Kansainvälisesti taajuuksien hallinnasta vastaavat ITU ja alueelliset viranomaiset; Suomessa tämän hoitaa Traficom. Laitteet on usein sertifioitava, jotta ne eivät aiheuta haitallista häiriötä.