Luonnonverkkojen

Luonnonverkkojen käsite viittaa maankäytön suunnittelussa ja luonnonsuojelussa käytettäviin kokonaisuuksiin, joiden tavoitteena on turvata lajien sekä ekosysteemipalveluiden säilyminen ja elinympäristöjen väliset yhteydet. Tavoitteena on mahdollistaa lajien liikkuvuus sekä geneettisen monimuotoisuuden säilyminen sekä sopeutuminen ilmastonmuutokseen.

Luonnonverkot koostuvat ydinalueista, kuten suojelu- ja Natura 2000 -alueista, sekä ekologisista käytävistä eli yhteyksistä elinympäristöjen välillä sekä astinlaudoista (stepping stones). Lisäksi ne sisältävät maankäytön toimenpiteitä, kuten vihreää infrastruktuuria sekä maa- ja metsätalouden käytäntöjä, jotka tukevat monimuotoisuutta.

Toiminnan keskeinen vaikutus on parantaa lajien liikkumista ja geneettistä vaihtelua, edistää pölyttäjien ja taudin- tai tuholaistorjunnan roolia sekä lisätä ekosysteemipalveluiden, kuten veden puhdistuksen ja hiilenvarastoinnin, kestävyyttä.

Suunnittelussa hyödynnetään alue- ja lajikohtaisia tutkimuksia sekä tilastollisia malleja liikkumisen reiteistä ja elinympäristöjen soveltuvuudesta. Käytännössä tämä näkyy kartoituksina, sidosryhmien osallistamisena sekä lainsäädännön ja ohjeistusten, kuten Natura 2000 -verkoston, huomioimisena.

Suomessa luontoverkkojen kehittäminen rakentuu sekä kansallisista että EU-tason välineistä, joissa Natura 2000 -alueet ovat keskeisessä asemassa. Kansainvälisesti luontoverkot tukevat biodiversiteetin suojelua ja ekologisen infrastruktuurin kehittämistä.

---