Liuottinvaihe

Liuottinvaihe on kemian ja analytiikan käsite, jolla tarkoitetaan faasia muodostavaa liuottinta tai liuottimien seosta, jonka avulla näytteet liuotetaan ja voidaan kuljettaa tai jaetaan analyysissä. Liuottinvaihe erotetaan kiinnittyvästä, staattisesta faasista. Se voi olla yksittäinen liuotin tai useiden liuottimien seos, ja sen ominaisuudet kuten polaarisuus, viskositeetti ja elution voima vaikuttavat käsiteltävän järjestelmän käyttäytymiseen.

Kromatografiassa liuottinvaihe on mobiilivaihe, joka kuljettaa näytteitä kolonnin läpi. Sen koostumusta säätelevät polaarisuus ja elution voimakkuus sekä mahdollinen gradientointi. Isokriisinen (vakio koostumus) eluentti tuottaa yhtenäisen erottuvuuden, kun taas gradienttinen eluentti muuttaa koostumustaan ajan mittaan parantaakseen erottuvuutta ja nopeutta. Liuottinvaiheen valinta riippuu analysoitavien aineiden kemiallisista ominaisuuksista sekä halutusta puhtaudesta ja näytteen rakenteesta.

Nesteliuottimien tapauksessa liuottinvaihe viittaa kahteen immiscible faasiin, esimerkiksi vesi ja orgaaninen neste. Aineet jakaantuvat näiden faasien välillä jakaantumisasteen (partition coefficient) mukaan. Jakaantumiseen vaikuttavat muun muassa pH, ionPair- tai ionisidokset sekä suolapitoisuus. Näin voidaan erottaa ja konsentraatioita säädellä prosesseissa kuten nestepohjaisissa liuottimen erotteluissa ja näytteenvalmistuksessa.

Käytännössä liuottinvaihteen valinnalla on suuri merkitys erottuvuuteen, analyysin resursseihin ja turvallisuuteen. Ympäristö- ja kustannustekijät sekä näytteen kemiallinen kohde ohjaavat valintoja kohti sopivinta ja mahdollisesti ympäristöystävällisintä vaihtoehtoa.