Lisääntymisestä

Lisääntyminen on elämän perusta, jonka avulla lajit säilyttävät olemassaolonsa ja siirtävät perintötekijöitään seuraavalle sukupolvelle. Se kattaa sekä suvullisen että suvuttoman (epäseksuaalisen) lisääntymisen, ja lajien välillä on suuria eroja siinä, miten lisääntyminen toteutuu ja millaiset strategiat ovat menestyneimpiä ympäristössä.

Epäseksuaalisessa lisääntymisessä uusi yksilö syntyy ilman sukusolujen yhdistymistä toisen yksilön kanssa. Mekanismeja ovat bakteerien binäärinen fissio, itiöityminen sekä kasvien ja sienten vegetatiivinen lisääntyminen kuten pistokkaat, mukulat ja juurakot. Tämän kautta syntyy geneettisesti samanlaisia kopioita vanhemmasta, mikä sopii hyvin vakaassa ympäristössä.

Seksuaalinen lisääntyminen perustuu sukusolujen kautta tapahtuvaan yhdistymiseen. Meioosi tuottaa haploideja, ja hedelmöityksen kautta syntyy diploidi zygot; tästä kehittyy uusi yksilö. Geneettinen vaihtelu lisääntyy risteytyksen ja mutaatioiden kautta, mikä parantaa sopeutumiskykyä muuttuviin olosuhteisiin. Kasveilla suvullinen lisääntyminen alkaa usein kukinnasta, pölytyksestä ja hedelmöityksestä, johtaa siementen muodostumiseen. Eläimillä hedelmöitys voi olla sisäistä tai ulkoista ja johtaa yksilön kehitykseen.

Lisääntyminen vaikuttaa populaation kokoon, rakenteeseen ja evoluutioon. Inhimillisellä tasolla siihen liittyy syntyvyyteen, seksuaaliterveyteen, ehkäisyyn ja hedelmöityshoitoihin sekä moniin kulttuurillisiin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin.