Lisäarviointi

Lisäarviointi on arviointiprosessi, jossa kerätään lisätietoa henkilön taidoista, suoriutumisesta tai tuen tarpeista. Se toteutetaan usein alkuperäisen arvion jälkeen, kun tarvitaan tarkempaa ymmärrystä tai vahvistusta päätösten pohjaksi. Lisäarviointia käytetään erityisesti koulutuksessa, työ- ja kuntoutuspalveluissa sekä terveydenhuollossa.

Käyttökontekstit vaihtelevat, mutta lisäarviointia voidaan käyttää esimerkiksi oppilaan erityisen tuen tarvetta koskevassa päätöksenteossa, diagnoosin varmistamisessa tai tukitoimien suunnittelussa. Se voi sisältää lisätestejä, havainnointia, haastatteluja sekä aiemmin kerätyn tiedon uudelleen läpikäyntiä. Tavoitteena on saada mahdollisimman kokonaiskuva henkilön lähtökohdista ja voimavaroista siten, että tuen ja opetuksen järjestäminen perustuu luotettaviin tietoihin.

Menettelyt noudattavat yleensä asianosaisten suostumuksien ja asianmukaisen laadunvarmistuksen periaatteita. Lisäarviointi voidaan toteuttaa koulussa tai muulla asianomaisella toimialalla pätevän ammattilaisen toimesta, ja sen aikana pyritään selkeyttämään aikataulut ja prosessin läpinäkyvyys sekä huomioimaan yksilön oikeudet ja yksityisyyden suoja.

Lainsäädäntö ja oikeudet määrittelevät osin, miten lisäarviointi järjestetään ja millaiset päätökset siihen liittyvät. Suomessa koulutuksen arvioinneissa ja päätöksenteossa korostuvat lapsen tai opiskelijan hyvä sekä osallistuminen päätösten tekoon. Lisäarvioinnin tulokset voivat johtaa muutoksiin tuen järjestämisessä, oppimissuunnitelmissa tai arvioinnin perusteissa, mutta eivät välttämättä automaattisesti muuta arvosanoja.

Käytännönjinteissä lisäarvioinnin resurssit ja aikataulut voivat vaikuttaa päätösten nopeuteen; lisäksi on tärkeää varmistaa objektiivisuus ja vältettävä yli- tai alidiagnostiikka sekä väärinkäytösten riskejä.