Lihavuus

Lihavuus on krooninen tila, jossa kehon rasvan määrä on suurempi kuin terveeksi katsotaan. Yleisesti sen mittaamiseen käytetään kehon massan indeksiä, BMI, joka lasketaan pituuden mukaan: paino kilogrammoissa jaettuna pituuden neliöllä (kg/m²). Kansainväliset kriteerit määrittelevät lihavuuden usein BMI≥30; BMI 25–29,9 merkitsee ylipainoa. Lapsilla ja nuorilla käytetään ikä- ja pituuskohtaisia kriteereitä sekä painon ja pituuden kehityksen seurantaa.

Lihavuuden taustatekijät ovat moninaisia. Siihen vaikuttavat geneettiset ja biologiset tekijät, energiatasapainon säätelyyn liittyvät mekanismit, ruokavalio ja liikunnan määrä, sekä ympäristö- ja sosioekonomiset tekijät. Psykologiset tekijät, lainsäädäntö, markkinointi sekä lääkehoidot voivat osaltaan vaikuttaa painon kehitykseen. Lihavuus on usein seurausta vuorovaikutuksesta elintavoista, elinympäristöstä ja yksilöllisestä herkkyydestä.

Lihavuudella on merkittäviä terveysvaikutuksia. Se lisää riskiä tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, kohonnutta verenpainetta sekä epä­säännöllisiä veren rasva-arvoja. Lisäksi voi esiintyä rasvamaksa-, uniapnea-, lihas- ja nivelongelmia sekä heikentynyttä elämänlaatua ja mielenterveyttä. Yksilölliset riskit riippuvat rasvanjaon määrästä ja alueellisesta rasvasta sekä muista samanaikaisista sairauksista.

Hoito ja hallinta painottuvat elämäntapamuutoksiin: ruokavalion ja liikunnan kokonaisvaltainen muutos sekä käyttäytymisterapia. Lääkkeellinen hoito voi tulla kyseeseen tietyin kriteerein BMI:n ollessa ≥30 tai ≥27 liitännäissairauksineen. Tarvittaessa voidaan harkita bariatrista leikkausta, kun muut hoitomuodot eivät ole riittäviä. Lähestymistavan tulisi olla monialaista ja yksilöllistä sekä huomioida potilaan arki, mielenterveys ja sosiaalinen tuki.