Leväkukinnat

Leväkukinnat ovat vesistöissä tapahtuvaa nopeaa levien runsastumista, joka näkyy usein veden värimuutoksina, sameutumisena tai pintaläikkäinä. Suurin osa kukinnoista on luonnollisia ja tilapäisiä, mutta kun kukinta koostuu pääasiassa sinibakteereista (syanobakteereista) ja tuottaa toksiineja, niitä kutsutaan haitallisiksi leväkukinnoksi (HAB).

Syyt ja ajoitus: kukinnat syntyvät, kun vesistöön päätyy runsaasti ravinteita, erityisesti typpeä ja fosforia, sekä kun olosuhteet ovat lämpimät ja veden pysyminen kerrostuneena sekä valoisuus on suotuisa. Ilmastonmuutos voi lisätä kukintojen esiintymistä ja kestoa.

Lajit ja toksiinit: yleisimmät kukinnat johtuvat sinibakteereista. Jotkin lajit tuottavat toksiineja, jotka voivat vaikuttaa maksaan, hermostoon tai ihoon. Kaikki kukinnat eivät ole myrkyllisiä; toksiinien määrä vaihtelee ympäristöolojen mukaan. Lisäksi jotkut kukinnat aiheuttavat maku- ja hajuhaittoja, jotka heikentävät juomaveden laatua.

Vaikutukset: ekosysteemi voi kärsiä hapettumisesta ja valon saannin heikkenemisestä; eläinpopulaatiot voivat kärsiä. Ihmisille ja eläimille altistuminen voi tapahtua veden kautta, ihon kosketuksesta tai hengittäen. Juomaveden käsittely voi olla kalliimpaa ja vedenkäyttöä saatetaan rajoittaa.

Ennaltaehkäisy ja hallinta: ravinteiden päästöjen vähentäminen maataloudesta ja jätevesistä, vesistöjen seuranta sekä varhaisvaroitusjärjestelmien käyttöönotto. Kun kukinnat havaitaan, vesilaitokset voivat tehostaa käsittelyä ja antaa varoituksia. Pitkän aikavälin hallinnassa korostuvat kestävät vedenhoitokäytännöt ja säädösten noudattaminen.