Lentopaikoista

Lentopaikoista on yleistermi paikoille, joissa ilma-alukset voivat laskeutua ja nousta. Termi kattaa sekä viralliset lentokentät että pienet maasto- ja yksityiskäyttöiset paikat sekä vesilentopaikat ja helikopterikentät. Lentopaikat voivat liittyä kaupalliseen, yleisilmailuun sekä pelastus- ja sotilaskäyttöön, ja niiden käyttötarkoitus määrittelee niiden rakenteen ja varustuksen.

Tyyppejä ovat muun muassa lentokentät, joita käytetään sekä kaupalliseen että yleisilmailuun; pienet yksityiset tai harrasteilmailun käyttöön tarkoitetut kentät; helikopterikentät sekä vesilentopaikat, joilla laskeudutaan veden pinnalle. Lisäksi maaseudulla ja syrjäisemmillä alueilla on usein maasto- tai kiitorataverkostoja, joita käytetään erityisesti lentopäivätoiminnassa.

Regulaatio ja turvallisuus: Suomessa ilmailun sääntelyä valvoo Traficom (Lentoliikenne- ja viestintävirasto). Lentopaikkojen käyttöönotto, ylläpito ja operatiivinen turvallisuus ovat sen alaisia, ja useimpiin kenttiin liittyy standardeja kuten kiitotien pituus, pinnan kunto, valaistus ja radioviestintä sekä mahdolliset ympäristö- ja meluvaikutukset.

Käytön merkitys: Suomessa lentopaikkoja on sekä tihein kuin hajaantunein, mikä tukee monipuolista ilmailutoimintaa eri paikoissa. Vesilentopaikat mahdollistavat järvi- ja merialueille sijoittuvan ilmailun, kun taas maasto- ja pienkentät palvelevat harrasteilmailua sekä piensiivisiä väli- ja pelastuslentoja. Lentopaikkojen koko riippuu niiden käyttötarkoituksesta ja sijainnista.