meluvaikutukset

Meluvaikutukset ovat äänen aiheuttamia haittoja tai epämukavuuksia, jotka voivat heikentää kuuloa, unta, stressitasoa sekä yleistä hyvinvointia. Melu voi olla päivittäistä arkea, työympäristöä, liikennettä tai viihde- ja julkisia tiloja koskevaa. Meluvaikutukset riippuvat sekä melun voimakkuudesta että kesto- ja vuorokautisesta altistuksesta sekä yksilön herkästä herkkyydestä.

Työ- ja ympäristömelulla on erilaisia terveysvaikutuksia. Kuulon heikkeneminen ja tinnitus eli soivat korvat ovat yleisiä seuraamuksia pitkäaikaisesta altistuksesta. Melu voi aiheuttaa unihäiriöitä, väsymystä sekä kognitiivisten suoritusten heikkenemistä. Lisäksi tutkimukset ovat liittäneet kroonisen melun verenpaineen kohoamiseen, sydän- ja verisuonitapahtumien riskin pienenemiseen sekä stressi- ja mielialavaikutuksia. Riskit ovat suuremmat lapsille ja vanhuksille sekä henkilöille, joilla on jo valmiita terveydellisiä riskitekijöitä.

Melun mittaaminen perustuu decibel-asteikkoon (dB) ja usein käytetään A-painotusta, joka vastaa ihmisen kuulon herkkyyttä. Altistumisen aiheuttamat riskit arvioidaan sekä melun voimakkuuden että altistusajan perusteella. Melu- ja melualtistusvaroitukset sekä meluhaittojen seuranta vaihtelevat maittain; yleisesti pyritään vähentämään sekä äänenvoimakkuutta että altistusaikaa.

Ehkäisy ja hallinta keskittyvät sekä yksilö- että yhteiskuntatason toimiin. Tekniset ratkaisut, kuten äänieristys, liikenne- ja teollisuusmelun vähentäminen sekä suunnittelu, auttavat pienentämään melua. Henkilön suojelukeinot voivat olla korvatulpat tai kuulonsuojaimet, sekä ohjeistukset työvuosien aikatauluihin. Lainsäädäntö ja standardit ohjaavat sekä työpaikkojen että kaupunkiympäristöjen melun hallintaa.

Yhteenvetona meluvaikutukset kattavat kuulo-, uni- ja yleisen terveyden kannalta tärkeät riskit, joihin sekä yksilö- että yhteiskuntatasoinen toiminta kohdentaa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.