ympäristömelulla

Ympäristömelu on ulkoiseen ympäristöön kohdistuvaa ei-toivottua ääntä, jonka pääasiallisia lähteitä ovat liikenne (tiet, rautatie, lentoasemat), teollisuus sekä rakennus- ja asumiseen liittyvät toiminnot. Se voi esiintyä sekä suurissa kaupungeissa että pienemmissäkin ympäristöissä ja ilmentyä sekä jatkuvana että ajoittaisena melunä. Ympäristömelun hallinta voidaan nähdä sekä ympäristön laadun että kansanterveyden kysymyksenä.

Lähteet ja mittaus. Ympäristömelua mitataan ja kartoitellaan monin tavoin. Keskeisiä mittayksiköitä ovat desibeli (dB) A-painotuksella sekä erilaiset kertymäarvot kuten LAeq, Lden ja Lnight, jotka kuvaavat melun voimakkuutta vuorokauden aikana. Euroopan unionissa ympäristömeludirektiivi (2002/49/EC) velvoittaa jäsenvaltiot laatimaan melukarttoja ja torjuntatoimenpiteitä suurkaupunkikeskittymille sekä suurille liikenneväylille. Kansallinen lainsäädäntö täydentää näitä toimia.

Terveys ja hyvinvointi. Pitkäaikainen tai toistuva ympäristömelu voi lisätä unihäiriöitä, ärsytystä, stressiä sekä yhteiskunnallista tyytymättömyyttä ja kardiovaskulaarisia riskejä. Meluvaikutukset voivat vaihdella yksilöllisesti ja ne voivat myös heijastua eläin- ja luontoympäristöön.

Vähentäminen ja hallinta. Melun torjumiseksi käytetään sekä rakenteellisia ratkaisuja (meluesteet, äänieristys) että toiminnallisia keinoja (nopeusrajoitukset, liikennejärjestelyt, kaupungin kaavoitus, hiljaiset alueet). Ympäristömelun hallinta on keskeinen osa kestävää kaupunkisuunnittelua, joka pyrkii parantamaan asuinympäristön laatua ja elinympäristön terveyttä.