kaupunkiympäristöjen

Kaupunkiympäristöt tarkoittavat kaupunkien fyysistä, sosiaalista ja toiminnallista rakennetta, mukaan lukien rakennukset, kadut, julkiset tilat, viheralueet sekä liikenne- ja palveluverkostot. Ne muodostuvat sekä suunnitellusta että spontaanisti kehittyneestä tilankäytöstä ja ne muovautuvat asukkaiden, yritysten ja julkisten toimijoiden vuorovaikutuksella.

Keskeisiä elementtejä ovat rakennettu ympäristö (rakennukset, kadut, pysäköinti), julkinen realm (aukio, puistot, kevyen liikenteen väylät), liikenneinfrastruktuuri (pyörä- ja jalankulkuverkostot, joukkoliikenne), asuin- ja työpaikkakorttelit sekä viher- ja vesitalous, joita täydentävät palvelut kuten koulut, terveydenhuolto, kulttuuripalvelut.

Kaupunkiympäristöjen suunnittelussa korostuvat maankäyttö, kaavoitus, kaupunkisuunnittelu sekä osallistuva päätöksenteko. Kaavoitus määrittelee tiiviiyden, rakennusten korkeuden ja toiminnallisen jakautumisen, kun taas kaupunkisuunnittelu keskittyy ympäristön toiminnallisuuteen, esteettömyyteen ja laadukkaaseen julkiseen tilaan. Digitaliset palvelut ja data-aineistot tukevat suunnittelua ja hallintoa.

Kestävyys ja sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin ovat keskeisiä tavoitteita: energiatehokkuus, vihreä infrastruktuuri, ilmanlaatu, vedenhallinta ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Kaupunkiympäristöjä pyritään tekemään sekä turvallisiksi että osallistuviksi, mikä tarkoittaa esteetömyyttä, monipuolista asumista, kulttuuriperinnön säilyttämistä sekä yhteisöllisten tilojen monipuolisuutta.

Haasteisiin kuuluvat kaupungistumisen hallittu kehitys, eriytyminen, vanhan infran päivittäminen sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset. Samalla tarjoutuu mahdollisuuksia tiivistämiseen, vihreisiin reitteihin ja viherinfrastruktuuriin, älykkääseen kaupungin hallintaan sekä liikenteen, energian ja jätteiden uusiokäyttöön.

Yleisesti kaupunkiympäristöjen kehittäminen tähtää laadukkaaseen, turvalliseen ja monipuoliseen elinympäristöön, jossa asukkaat voivat liikkua helposti, työskennellä ja asua lähellä palveluita.