Laservaaratekijöiden

Laservaaratekijöiden käsite kattaa ne ominaisuudet ja olosuhteet, jotka vaikuttavat lasersäteilyn potentiaaliseen vahinkoriskiin ihmisille ja ympäristölle. Riskit riippuvat sekä laser-laitteen teknisistä arvoista että altistumisen kestosta ja reitistä. Kansainväliset standardit ja luokitukset ohjaavat näiden tekijöiden huomioimista turvallisuussuunnittelussa.

Keskeisiä laservaaratekijöitä ovat muun muassa aallonpituus (λ), joka määrää, millaisia kudoksia säteilyt vaikuttaa ja miten sitä havaitaan silmässä tai iholla. Aallonpituus vaikuttaa myös siihen, millaisia vaurioita säteily voi aiheuttaa ja mitkä suojelukeinot ovat tarpeen. Kokonaisteho ja sen jakautuminen sekä pulssimuotoisuus (jatkuva CW tai pulssimainen), pulssin energiamäärä ja toistotiheys vaikuttavat siihen, miten voimakasta ja kuinka nopeasti vaurioita voi syntyä. Beamin koko, divergentssi ja beam quality (M^2) sekä altistumisen kesto ja mahdolliset toistuvat altistukset ovat keskeisiä tekijöitä riskien arvioinnissa. Ympäristötekijät, kuten heijastavat pinnat ja mahdolliset epäjatkuvuudet optisessa reitissä, voivat muuttaa altistumisen tehokkuutta.

Silmä- ja ihovauriot ovat yleisimpiä laseraltistuksen seurauksia: verkkokalvon vauriot voivat esiintyä näkymättömälle infrapunalähetteelle sekä muille aallonpituuksille, kun iho altistuu pitkäkestoiselle tai korkealle teholle. Turvallisuudessa noudatetaan IEC 60825-1 -standardia ja luokitusta luokkiin 1–4, joissa kussakin on erilaiset suojelutoimet. Yleisesti käytetään koteloita, turvalukkoja ja varoitusmerkinnöistä, sekä riittäviä henkilökohtaisia suojalaskeja oikean aallonpituuden mukaan. Riskinarviointi on suoritettava ennen laitteen käyttöönottoa ja siihen sisältyvät sekä tekniset että hallinnolliset toimenpiteet, kuten koulutus ja ohjeistus.