Lapsiprosessien

Lapsiprosessien käsite viittaa prosesseihin, jotka on luonut toinen prosessi, yleensä vanhempi. Lapsiprosessit muodostavat prosessihierarkian, jossa jokaisella lapsella on oma prosessitunnuksensa (PID) ja omat resurssinsa, mutta ne voivat periä vanhempansa ympäristömuuttujia sekä avoimia tiedoston kuvaajia. Lapsiprosessit voivat suorittaa tehtäviä rinnakkain vanhemman kanssa, ja niiden elinkaari sekä resurssien hallinta kuuluvat käyttöjärjestelmän prosessinhallintaan.

Luominen ja käynnistyminen: Useimmissa Unix-tyyppisissä järjestelmissä lapsiprosessin luominen tapahtuu fork-komennolla, joka luo lähes identtisen kopion vanhemman muistista. Fork palauttaa vanhemmalle lapsen PID:n ja lapselle arvon 0; sen jälkeen lapsi voi kutsua exec-ohjelmaa korvatakseen itsensä toisella ohjelmalla. Windows-ympäristössä vastaava toiminta toteutuu CreateProcessilla, jolla käynnistetään uusi suoritus erillisessä prosessissa. Vanhempi voi määrittää, periytyvätkö prosessin resurssit, kuten tiedosto- kuvaajat, vai eivät.

Elinkaari ja hallinta: Lapsiprosessit voivat olla käynnissä, odottamassa suorituksen alkamista, pysäytettyinä tai lopetettuina. Kun lapsi päättyy, vanhempi voi hakea sen lopetustiedot wait- tai waitpid-kutsulla. Mikäli vanhempi ei käsittele lopetustietoja, lapsi voi jäädä orvoksi ja tulla adoptoiduksi järjestelmän init-prosessin (Unix) tai systemd:n (modernit Linux-jakelut) kautta. Zombie-prosessit syntyvät, kun lapsi on lopetettu mutta vanhempi ei ole kerännyt sen lopetuskoodia.

Merkitys: Lapsiprosessit mahdollistavat rinnakkaislaskennan ja prosessien eristämisen, mikä vaikuttaa suorituskykyyn, muistinhallintaan ja turvallisuuteen. Käytännön esimerkkejä ovat fork- ja exec-kuvaukset Unixissa sekä CreateProcess Windowsissa, joissa eroja periytyvien resurssien hallinnassa korostuu.