Luominen

Luominen on suomenkielinen substantiivi, joka tarkoittaa toiminnan tai prosessin luomista eli uuden asian aikaansaamista. Se kattaa sekä abstraktin käsitteen että konkreettisen kehittämisen, suunnittelun ja valmistamisen.

Etymologia: Sana muodostuu verbistä luoda ('to create') ja -minen-päätteestä, jolla muodostetaan abstrakti nimeke teon tai prosessin ilmaisemiseksi. Luominen on usein tarkoituksellista ja tiedostettua toimintaa, jolla syntyy uutta.

Käyttökonteistot: Teologiassa ja filosofiassa luominen viittaa usein maailman, elämän tai todellisuuden alkuperän käsittelyyn. Taiteessa ja suunnittelussa luominen tarkoittaa uuden teoksen tai ratkaisun syntymistä. Teknologiassa ja ohjelmistokehityksessä luominen viittaa ohjelman, sovelluksen tai järjestelmän kehittämiseen. Luominen voidaan nähdä sekä prosessina että tuloksena.

Esimerkkejä: Maailman luominen on keskeinen teema useissa uskontoperinnöissä; ohjelmiston luominen tarkoittaa ohjelman reaalisoitumista. Lisämerkitys liittyy usein luojan tai luomakunnan käsitteisiin, kun puhutaaan kokonaisista luoduista olennoista tai järjestelmistä.

Liittyvät termit: luoja (creator), luomakunta (luomisen tulos tai kaikki luodut olennot, usein käytetty uskonnollisissa yhteyksissä), sekä luomistyö (toiminnan kokonaisuus, joka kuvaa luomisen prosessia). Luominen on siksi monipuolinen käsite, jolla on sekä filosofisia että käytännöllisiä ulottuvuuksia.