Laboratoriotulosten

Laboratoriotulokset ovat laboratoriossa tehtyjen analyyttien eli mittausten tuloksia, jotka kuvaavat potilaan elimistön tilaa näytteiden perusteella. Näytteitä otetaan verestä, virtsasta, kudoksista tai muista biologisista aineista. Laboratoriotuloksia hyödynnetään diagnoosin tekemisessä, hoidon suunnittelussa sekä hoidon vaikutusten seurannassa. Yleisimpiä kokeita ovat verenkuva ja biokemialliset verikokeet, lipidiprofiili, kilpirauhasarvot sekä maksaan tai munuaisiin liittyvät parametrit; lisäksi käytetään virtsan analyyseja, mikrobiologisia kulttuureja sekä erilaisia immunologisia ja molekyylibiologisia testejä.

Tulokset toimitetaan hoitavalle lääkärille tai potilaalle laboratorio-raporttina tai sähköisessä potilastietojärjestelmässä. Raportti sisältää potilastiedot, näytteen ottoaikaan ja -menetelmään viittaavat tiedot, mitatut muuttujat sekä yksiköt ja viitearvot. Poikkeamat merkitään ja tulkintaa voidaan täydentää laboratorioon kommentilla. Viitearvot riippuvat usein sukupuolesta, iästä sekä raskaus- tai lääketilasta; kriittiset tai huomautettavat arvot voivat johtaa välittömään ilmoitukseen hoitohenkilökunnalle.

Prosessi jakautuu preanalyyttisiin, analyyttisiin ja postanalyyttisiin vaiheisiin: näytteenotto ja sen käsittely, mittausmenetelmät sekä tulosten raportointi. Laadunvarmistus ja akkreditointi (esim. ISO 15189) takaavat tulosten luotettavuuden. Laboratorioilla on kattavat laadunvalvontajärjestelmät sekä sisäisiä ja ulkoisia tarkastuksia, ja ne hyödyntävät laboratorio- sekä sähköisiä potilastietojärjestelmiä. Tietosuoja ja potilasturva ovat keskeisiä periaatteita.

Tulosten tulkinta edellyttää kliinisen kontekstin huomioimista: sama arvo ei yksin riitä, vaan se suhteutetaan potilaan oireisiin, historiaan ja hoitoihin. Laboratoriotuloksia käytetään diagnosointiin, hoidon suunnitteluun sekä seurantaan. Esimerkkejä ovat HbA1c diabeteksen hallinnan seuraamisessa sekä maksa- ja munuaisarvot lääkehoidon turvallisuuden valvonnassa.