Lämpösaaste

Lämpösaaste tarkoittaa vesistöön kohdistuvaa lämpötilan nousua, joka johtuu ihmistoiminnasta. Yleisimmin kyse on lämpöä sisältävien purkuvesien tai prosessivesien päästöistä teollisuudesta, energiantuotannosta sekä kaupunkien jäteilämmöstä. Purkuveden lämpötilan kohoaminen suhteessa ympäröivään vesistöön mitataan usein delta- tai lämpötilapoikkeamana.

Tyypillisiä lähteitä ovat sähkö- ja lämpövoimalaitosten sekä teollisten prosessien jäähdytysveden purku. Myös kaupunkiyhteisöjen lämpökuorma voi osaltaan lisätä vesistön lämpötilaa. Purkuja voidaan pienentää käyttämällä kierrätys- tai jäähdytysjärjestelmiä sekä esilämmönsäätöä, jolloin lämpöä ei pääse välittömästi vesistöön.

Vaikutukset ekosysteemiin voivat olla merkittäviä. Korkeammat veden lämpötilat pienentävät liukoisen hapen määrää ja muuttavat vesiekosysteemin lajirakennetta sekä ravintoverkkoja. Lämpötilan nousu voi edistää epäedullisia levien ja syanobakteerien kukintoja sekä lisätä stressiä herkkien lajien lisääntymisvaiheissa, erityisesti kesäaikoina. Pitkällä aikavälillä lämpötila voi myötävaikuttaa veden laadun heikkenemiseen ja biojakeiden kiertojen muutoksiin.

Sääntely ja seuranta pohjautuvat EU:n vesienhoito-direktiiviin sekä kansalliseen lainsäädäntöön. Purkujen lämpötilaan asetetaan rajoituksia ja seurantavelvoitteita sekä arvioidaan vaikutuksia. Laitokset voivat noudattaa parasta käytäntöä (BAT), rakentaa jäähdytystuotantoa kierrättäväksi tai hakea muita teknisiä ratkaisuja sekä määrittää vaikutusalueet ja sekoitusalueet.

Ehkäisy ja hallinta keskittävät toimet jäähdytysvesien kierrätykseen, energiatehokkuuteen ja prosessien optimointiin sekä ympäristön altistumisen minimoimiseen lämpötilan hallinnan avulla. Laitosten sijoittelu ja purkujen ajoitus voivat myös pienentää haittoja herkimmin vesistöille.