Kyynelnesteiden

Kyynelnesteet ovat silmän pinnan kosteuttamiseen, suojaamiseen ja optisen ilmeettömyyden ylläpitämiseen tarkoitettu neste, jota erittyy kyynirauhasista sekä pienemmistä lisäeritteistä sidekalvon ja silmäluomien alueilta. Silmäpinnan etuosaa peittää tear film -kalvo, jonka perinteinen kuvaus muodostuu kolmesta kerroksesta: ulompi lipidikerros, vesikerros ja sisempi mucinikerros. Lipidikerroksen tuottavat Meibomian rauhaset, mikä vähentää nesteen haihtumista. Vesikerros on suurin osa kyynelnesteistä ja sisältää vettä sekä ioni- ja proteiinikoostumuksia. Mucinikerros, joka koostuu mucinista ja muista limaisista molekyyleistä, parantaa nesteen leviämistä ja tarttumista silmän pinnalle.

Kyynelnesteiden koostumus vaihtelee hieman senhetkisen tilan mukaan, mutta keskeisiä komponentteja ovat elektrolyytit (esimerkiksi Na+, K+, Cl-, HCO3-), proteiinit kuten lysozyymi, lactoferriini ja lipokaloniini sekä immunoglobuliini A (IgA). Lisäksi kyynelnesteissä esiintyy entsyymejä, kasvutekijöitä ja pienempiä metabolisia yhdisteitä. Näiden aineiden yhteistoiminta tukee silmän kosteutta, puhdistaa pintaa ja tarjoa immuunivastetta.

Produktion ja säätely tapahtuvat sekä basal- että reflektoidisesti. Basaltearteet vapautuvat jatkuvasti silmän pinnalle, kun taas räpyttelyn tai ärsykkeen seurauksena vapautuu reflektoituja kyynelnesteitä. Autonominen hermosto säätelee kyynirauhasten eritystä (parasympaattinen stimulointi tehostaa eritystä).

Käytännössä kyynelnesteiden koostumuksen poikkeavuudet liittyvät kuivasilmäisyyteen, tulehduksellisiin silmätöihin sekä autoimmuunisairauksiin kuten Sjögrenin syndrooma. Kyynelnesteiden määrän ja laadun arviointi, esimerkiksi Schirmerin testi tai tear break-up time -testi sekä osmolaarisuuden mittaus, ovat yleisiä kliinisiä arviointimenetelmiä.