osmolaarisuuden

Osmolaarisuus (osmolariteetti) kuvaa liuoksen osmoottisesti aktiivisten yhdisteiden määrää per litra liuosta. Se ilmoitetaan usein yksikössä Osm/L. Osmoottisesti aktiiviset aineet ovat aineita, jotka voivat vaikuttaa veden siirtymiseen osmoottisesti. Vastakohtana on osmolaliteetti, joka mittaa samaa suuretta per kilogramma liuottimen tilavuudesta (Osm/kg). Eroa voidaan käytännössä pitää pienenä tavallisissa biologisissa ratkaisuissa, mutta se on huomioitava tietyissä olosuhteissa.

Tärkeimpiä liuoksessa vaikuttavia yhdisteitä ovat natrium-, kalium- ja kloridi-ionit sekä glukoosi ja ureanijohdannaiset. Osmolaarisuus vaikuttaa solujen nestejakaumaan: jos plasman osmolaarisuus muuttuu, vettä siirtyy solusta toiseen osmoosin seurauksena. Plasman normaaliksi osmolaarisuudeksi pidetään yleisesti noin 275–295 mOsm/kg vettä, ja poikkeamat voivat aiheuttaa solujen, erityisesti punasolujen, tilavuuden muutoksia sekä nestetasapainon häiriöitä.

Kliinisiä arvoja voidaan arvioida suoraan osmolaarisena mittauksena tai laskennallisesti käyttämällä veren Na-, glukoosi- ja BUN-arvoja. Laskennallinen plasman osmolaliteetti voidaan esittää likimääräisesti kaavalla: Osmolality ≈ 2 × [Na+] + [glukoosi]/18 + [BUN]/2.8 (mOsm/kg). Osmolaarisuuden muutokset liittyvät yleisesti dehydraatioon, hyperglykemiaan, hyponatremiaan tai munuaissairauksiin, ja ne ovat tärkeitä tekijöitä nestehoidon ja hoitopolun suunnittelussa.