osmolariteetti

Osmolariteetti (osmolariteetti) kuvaa liuoksen kaikkien osmoottisesti aktiivisten hiukkasten kokonaismäärää per litra liuosta. Yksikköinä käytetään yleensä milliosmolia per litra (mOsm/L). Osmolariteetti eroaa osmolaliteetista, joka mittaa osmoottisesti aktiivisten hiukkasten määrää kilogrammassa liuottimeen. Käytännössä osmolariteetin ja osmolaliteetin arvot voivat poiketa hieman, mutta usein ne vastaavat toisiaan erityisesti diluteissa liuoksissa.

Laskeminen ja mittaaminen: Osmolariteetti voidaan arvioida tai mitata. Yleinen kliininen estimaatti plasmamosmolariteetista on 2 x Na+ (mmol/L) + Glukoosi (mg/dL)/18 + BUN (mg/dL)/2.8, ja tulos esitetään mOsm/kg. Tämä arvo kuvaa osmoottisesti aktiivisten aineiden kokonaismäärää plasmassa; urea on osmolaarinen aine, mutta tonisointivaikutus (tonicity) eroaa, koska urea ei aina vaikuta solujen vesitasapainoon samalla tavoin. Osmolariteetin mittaus voidaan suorittaa osmometrialla, esimerkiksi freezing-point depression -menetelmällä tai höyrynpaineosmometrialla.

Fyysikaaliset ja kliiniset merkitykset: Osmolariteetti säätelee veden siirtymistä solujen läpi ja siten solujen kokoa ja nestetasapainoa. Normalit plasmamosmolariteetit ovat noin 275–295 mOsm/L; virtsan osmolaliteetti vaihtelee suuresti nesteytetysti ja munuaisten toiminnan mukaan. Poikkeamat voivat ilmetä esimerkiksi hypernatremian, hyponatremian tai hyperglykemian yhteydessä, ja ne voivat vaatia kliinistä arviointia nestehoidon ja electrolyte-tasapainon säätämiseksi.