Kuivatusmenettelyt

Kuivatusmenettelyt ovat prosesseja, joissa kosteutta poistetaan materiaalista hallitusti. Ne ovat keskeisiä sekä laboratoriossa että teollisuudessa, ja niitä sovelletaan elintarvikkeiden, rakennusmateriaalien, tekstiilien, kemikaalien sekä elektronisten komponenttien tuotannossa ja laadunvarmistuksessa. Tavoitteena on saavuttaa määritetty kosteuspitoisuus tai varmistaa massan pysyvyys, jotta näytteet tai tuotteet voidaan käsitellä, säilyttää tai mitata luotettavasti.

Yleisiä kuivatusmenetelmiä ovat: luonnollinen ilmanvaihto (ilman kosteus haihtuu), ilmakuivaus konvektiolla (kuumennettu tai hallittu ilmavirta), kuivaus kuumasta ilmasta uunissa tai kuivakammiossa, alipainekuivaus sekä desikointilaitteiden käyttö. Herkkiä näytteitä varten voidaan käyttää kylmä- tai pakastekuivausta sekä lyofilisaatiota (pakastekuivaus). Jokaiselle menetelmälle määritellään lämpötila, aika, paine ja ilmanvirtauksen olosuhteet; valinta riippuu näytteen luonteesta ja tavoitellusta kosteuspitoisuudesta. Standardit kuten ISO, ASTM ja EN voivat ohjata menetelmän valintaa ja toistettavuutta.

Prosessin vaiheet ja laadunvarmistus voivat sisältää esilämmityksen, varsinaisen kuivaamisen, jäähdytyksen ja mittauksen. Kosteuspitoisuus voidaan määrittää loss-on-drying (LOD) -menetelmällä eli massan menetyksen perusteella tai käyttämällä erillisiä kosteudenmittausmenetelmiä. Tulokset dokumentoidaan ja pyritään täsmäämään ennalta määriteltyihin toleransseihin. Turvallisuus huomioidaan lämpötilojen, paineiden ja mahdollisten kaasujen käsittelyssä sekä laitteiston käyttöönotossa.