ilmakuivaus

Ilmakuivaus, tai ilmakuivaus, tarkoittaa kuivumista pelkän ilman avulla ilman aktiivisia lämpö- tai kemiallisia kuivitusmenetelmiä. Prosessi perustuu kosteuden haihtumiseen kappaleen pinnalta, jolloin ilmassa kiertävä alue edistää kosteuden siirtymistä. Kuivuminen riippuu käyttökohteesta, kosteudesta, lämpötilasta, ilmankosteudesta, ilmanvirtauksesta sekä materiaalin ominaisuuksista kuten pinnan rakenteesta ja kerroksen paksuudesta.

Käyttökohteet ja sovellukset vaihtelevat. Rakennus- ja puusepänteollisuudessa ilmakuivausta käytetään maali- ja lakkapinnoitteiden sekä liimojen kuivattamiseen, jotta pintojen kovettuminen ja tartunta saavutetaan hallitusti. Valokuvien, painotuotteiden sekä joidenkin teollisten vedostusprosessien yhteydessä ilmakuivaus mahdollistaa kosteuden tasaantumisen ja pinnan vakauden ilman lisälämpöä. Henkilökohtaisessa käytössä ilmakuivausta hyödynnetään myös vaatteiden ja tekstiilien kuivauksessa pesun jälkeen sekä pienimuotoisessa käsityötuotteiden kuivattamisessa. Eri alojen vaatimat kuivumisajat voivat vaihdella huomattavasti.

Tekniikkaan vaikuttavat tekijät ovat ilmankosteus, lämpötila, ilmavirtaukset ja tilan ilmanvaihto sekä se, kuinka herkkiä materiaaleja on käsiteltävä. Yleisiä käytäntöjä ovat riittävä ilmanvaihto, pölyttömyys sekä tasainen ilmanjako; liian kuumerit voivat aiheuttaa halkeilua, vääristymiä tai pintojen epätoivotun kuivumisreaktion.

Hyödyt ja rajoitteet ovat ilmiselviä: ilmakuivaus on energiatehokas ja materiaalille hellävarainen, mutta se on myös sääolosuhteisiin ja ympäristöön sidoksissa ja voi olla melko hidasta sekä altis pöly- ja puhtausongelmille.

---