Kosteusongelmiin

Kosteusongelmiin viitataan rakennuksissa esiintyviin liiallisen kosteuden aiheuttamiin vaurioihin sekä sisäilmanlaadun heikkenemiseen. Ne voivat heikentää rakennuksen kestävyyttä, aiheuttaa homekasvua ja epäasiallista sisäilmastoa sekä vaikuttaa asukkaiden hyvinvointiin.

Yleisimmät kosteuden ilmiöt ovat tiivistyminen (kondensaation muodostuminen kylmille pinnoille), kohoava kosteus (kapillaarinen nousu maaperästä) sekä vesivuodot. Tiivistyminen liittyy usein huonoon lämmöneristykseen ja ilmanvaihdon puutteisiin; kohonnut kosteus syntyy rakennusosien kosteudensiirtokyvystä, ja vesivuodot johtuvat putkivuodoista, kattovuotoista tai rakenteiden vioista.

Vaikutukset voivat ilmetä homekasvuna, tahroina, hajuna sekä materiaalien vaurioitumisena. Pitkäaikainen kosteus voi heikentää rakenteen kestävyyttä sekä lisätä terveysriskejä, kuten hengitysvaikeuksia ja ärsytystä.

Ennaltaehkäisy ja hallinta perustuvat tehokkaaseen ilmanvaihtoon, lämpötilan ja kosteuden hallintaan sekä kosteudenlähteiden poistamiseen. Suositeltava suhteellinen ilmankosteus on noin 40–60 prosenttia. Tärkeää on myös asianmukainen eristys, vedeneristys sekä säännöllinen valvonta ja kunnossapito.

Kosteusongelmat tulisi tunnistaa ja ratkaista ammattilaisten kanssa. Ensin selvitetään kosteuden lähde, tilat kuivataan, mahdollinen home puhdistetaan, ja sen jälkeen toteutetaan korjaus- sekä ennaltaehkäisevät toimenpiteet.