sisäilmanlaadun

Sisäilmanlaatu tarkoittaa rakennusten sisätiloissa esiintyvien ilmanlaatuun vaikuttavien tekijöiden kokonaisuutta. Siihen kuuluvat ilmanvaihto, lämmitys ja ilmankosteus sekä ilman epäpuhtaudet kuten haihtuvat yhdisteet, pienhiukkaset, biologiset epäpuhtaudet ja mikrobit. Hyvä sisäilmanlaatu syntyy, kun tiloissa on riittävä ilmanvaihto, hallittu kosteus ja matalat haitallisten aineiden pitoisuudet.

Yleisimpiin sisäilmanlaadun tekijöihin vaikuttavat muun muassa rakennusmateriaalien ja huonekalujen päästöjä, liiallinen kosteus ja vesivahingot, muovi- ja puupohjaisten materiaalien hajut sekä ulkoa tulevat epäpuhtaudet. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), formaldehydi, hiukkas- ja kemialliset päästöt sekä mikrobiologiset epäpuhtaudet voivat aiheuttaa ärsytystä, päänsärkyä tai astmaoireita erityisesti herkimmille.

Terveyteen liittyvät vaikutukset voivat ilmetä tilapäisinä oireina kuten silmien, nenän tai kurkun ärsytyksenä sekä hengitysvaikeuksina. Pitkäaikainen huono sisäilma on yhdistetty myös kroonisiin sairauksiin. Siksi sisäilman laadun seuranta ja kosteuden hallinta ovat keskeisiä sekä asuin- että työtiloissa.

Sisäilman laadun arvioinnissa käytetään sekä jatkuvia ilmanlaatusäätimiä (kuten CO2, VOC, PM-antureita) että ammattilaistason tarkastuksia sekä näytteenottoa. Suositellut tavoitteet koskevat muun muassa suhteellista kosteutta noin 40–60 prosenttia ja hiilidioksidin pitoisuutta yleensä alle noin 1000–1200 ppm tiloittain.

Ennaltaehkäisy ja korjaustoimet keskittyvät riittävän ilmanvaihdon varmistamiseen, kosteudenhallintaan sekä poistamaan kosteuslähteet. Materiaalivalinnat ja huolellinen säännöllinen huolto sekä vaaka- ja ilmanpitoisuuksien valvonta auttavat pitämään sisäilman laadun hyvänä ja tiloista terveellisinä.