Kosteikkoluontoa

Kosteikkoluontoa tarkoittaa kosteikkoihin liittyvää ekosysteemiä, jossa veden läsnäolo ja sen vaihtelut määrittävät elinympäristön kasveille ja eläimille sekä maaperän rakenteen. Kosteikot kattavat soita, rämeitä, korpia sekä vesistöjen välissä olevia märkiä alueita; niiden ympäristöä moniulotteisesti muokkaavat veden kierto ja maaperän vitkuttunut rakenne.

Keskeisiä piirteitä ovat veden määrä ja vaihtelu, kostea maaperä sekä kasvillisuus, kuten ruovikot ja rahkasammalet. Kosteikot voivat olla soita, rämeitä ja märkiä laidunalueita sekä vesistöjen lähistöllä olevia kosteita vyöhykkeitä. Niissä elää monipuolinen joukko lajeja: lintuja, hyönteisiä, sammakkoeläimiä sekä useita selkärangattomia ja nisäkäsiä, ja ne toimivat ruokailu- sekä levähdys- ja lisääntymispaikkoina sekä muuttomatkoilla.

Ekologinen merkitys ja palvelut ovat laajat. Kosteikkoluonto tukee biologista monimuotoisuutta ja ilmeneviä vuorovaikutussuhteita sekä tarjoaa tärkeän pesimä- ja ruokailualueen monille lajeille. Lisäksi se tasaa veden virtausta, parantaa veden laatua sekä edistää pohjaveden kiertoa. Turvealueet ovat merkittäviä hiilenvarastoja, ja takaisinvarastointi on osa ilmastonmuutoksen hillintää kosteikoissa.

Uhkat ja suojelu. Kosteikkoluontoa heikentävät kuivatus, maankäytön muutos, turvetuotanto, rehevöityminen ja ilmastonmuutos. Kunnostus ja suojelu edellyttävät hydrologian palauttamista, vedenkorkeuden säätelyä sekä laajamittaisia toimenpiteitä, kuten suojelualueiden perustamista ja palautusprojekteja. Kansainvälisesti suojelu rakentuu sekä kansallisille että EU-tasoisille kehyksille, kuten Habitats-direktiiviin ja Ramsar-sopimukseen. Kosteikkoluontoa koskeva tutkimus ja kunnostus ovat tärkeitä sekä luonnon monimuotoisuuden että ekosysteemipalvelujen turvaamiseksi.