Kosketinten

Kosketin on suomenkielinen sana, jolla voidaan tarkoittaa kahta keskeistä asiaa: kosketin instrumentissa, joka on koskettimien kautta aktivoitu soittimen koskettimia käyttävä kosketinatapain nautitavuus; ja elektroniikassa kosketin tarkoittaa metallista liitäntäpintaa, joka sulkee tai avaa sähköisen virtauksen. Formi kosketinten on sanaa kosketin monikkomuoto, jota käytetään puhumaan useammasta koskettimesta tai koskettimista kahden kappaleen yhteydessä.

Musikaalisessa yhteydessä kosketinten merkitys on käyttöliittymän haptinen ja soittokokemuksesta koostuva osa. Akustisissa pianoissa ja flyygelleissä kosketinkenkä painuu liikeen kautta soittamaan vasaraa, joka iskee kieliin ja tuottaa äänen. Digitaalisissa tai elektronisissa kosketinsoittimissa kosketinten liike tai sensorit tunnistavat sormen kosketuksen ja siirtävät sen kautta äänet. Kosketinten painotusta ja vastetta säädetään usein käyttökokemuksen, soittotavan ja instrumentin tyypin mukaan, ja ne voivat jäljitellä perinteisen pianoa tai tarjota erilaista tunnistusta.

Elektroniikassa kosketin on sähköinen liitäntä, joka sulkee tai katkaisee virtapiirin kun liitos liikkuu tai painetaan. Sillä on tärkeä rooli kytkimissä, releissä, liittimissä ja antureissa. Kosketinten materiaalit vaihtelevat kuparista ja messingiä, päällystettyinä hopea- tai kultapäällysteillä paremman juotokyvyn ja vähäisemmän kulumisen saavuttamiseksi. Koskettuvuus voi kärsiä hapettumisesta, kulumisesta tai ajoittaisesta pyyhkiytymisestä, mikä lisää kosketusvastusta ja voi estää virran kulun. Alan tekstit käsittelevät usein kosketinten elinikää, luotettavuutta ja huoltoa.

Kosketinten käsite esiintyy sekä musiikillisten instrumenttien että sähkömekaanisten laitteiden dokumentaatiossa, ja niiden suunnittelu määrittää sekä käytettävyyden että kestävyyden.