Koetutkimus

Koetutkimus, eli kokeellinen tutkimus, on tutkimusmenetelmä, jossa tutkija kontrolloi ja muuttaa yhtä tai useampaa riippumatonta muuttujaa ja seuraa vaikutusta riippuvaan muuttujaan. Tavoitteena on osoittaa syy-seuraussuhteita vertaamalla kokeellista ryhmää kontrolliryhmään ja minimoimalla häiriötekijöitä. Yleisessä muodossaan koetutkimus perustuu suunnitteluun, jossa osallistujat tai kohteet jaetaan satunnaisesti ryhmiin.

Keskeisiä käsitteitä ovat riippuva ja riippumaton muuttuja, kontrolliryhmä, kokeellinen ryhmä, randomointi sekä mittaukset, joilla tuloksia arvioidaan. Tutkimus voi toteutua laboratoriossa, jossa olosuhteet ovat tiukasti säädeltyjä, tai kentällä todellisessa ympäristössä. Suunnittelussa käytetään usein satunnaistettuja kontrollikokeita sekä faktoriaalisia tai käänteisiä suunnitelmia; jos satunnaistaminen ei ole mahdollista, puhutaan quasi-kokeellisista lähestymistavoista.

Käyttöaloja ovat esimerkiksi psykologia, biotiede, lääketiede, koulutustutkimus, markkinointi ja teknologian kehittäminen. Koetutkimusta hyödynnetään myös A/B-testausmenetelmissä sekä kenttäohjautuvissa kokeissa, joissa on tarkoitus arvioida toimintamallien tai interventioiden vaikutuksia käytännön tilanteissa.

Etiketti ja laadukkuus ovat tärkeitä. Tutkimuksen on noudatettava hyvää tutkimustapaa, hankittava asianmukainen eettinen arviointi sekä tutkittavien suostumus, ja pyrittävä minimoimaan riskit. Tulosten uskottavuuteen vaikuttavat sekä sisäinen että ulkoinen validiteetti; laboratoriotuloksia on arvioitava kriittisesti sovellettavuudessa todellisiinoloihin. Koetutkimuksen rajoitteet liittyvät usein keinotekoisiin olosuhteisiin sekä joskus rajoitettuihin yleistäviin mahdollisuuksiin.