kontrollikokeita

Kontrollikokeet ovat tutkimusmenetelmä, jonka tarkoituksena on selvittää syy-seuraussuhteita kontrolloiduissa olosuhteissa. Tutkimuksessa muutos toteutetaan kokeessa ja tuloksia verrataan tilanteeseen, jossa samaa muutosta ei tehdä, eli kontrolliryhmään. Näin voidaan erottaa todellinen vaikutus muuttujasta häiriötekijöiden vaikutuksesta.

Keskeisiä piirteitä ovat satunnaistus, jotta koehenkilöt jakautuvat koe- ja kontrolliryhmään tasapuolisesti, sekä tarvittaessa sokkoutus (single- tai double-blind), joka estää tutkijan tai osallistujan ennakkokäsitysten vaikuttamisen tuloksiin. Lisäksi on tärkeää määritellä mittauskriteerit ja punnita tulokset tilastollisesti.

Kontrollikokeita sovelletaan monilla aloilla. Lääketieteessä ne voivat olla kliinisiä tutkimuksia, joissa uutta hoitoa verrataan lumehoitoon, placeboryhmään tai standardiin hoitoon. Psykologiassa ja käyttäytymistieteissä ne voivat tutkia käyttäytymisen syitä; maataloudessa ne voivat testata uusien lannoitteiden vaikutuksia satoon.

Suunnittelussa huomioidaan otoskoko, riippuvuudet ja mahdolliset sekoittavat tekijät. Tulosten tulkinta nojautuu tilastollisiin testauksiin ja vaikutuksen suuruuden arviointiin. Hyvin suunnitellut kontrollikokeet parantavat tutkimustulosten luotettavuutta ja yleispätevyyttä.

Rajoitukset liittyvät usein etiikkaan, luonnollisen esiintymisympäristön keinotekoiseen luonteeseen ja tulosten yleistettävyyteen. Joissain tapauksissa ei ole mahdollista toteuttaa satunnaistettua kontrolloitu koe, ja apuna käytetään observarivisia tutkimusasetelmia tai simulointeja.