Koepalakulttuuri

Koepalakulttuuri tarkoittaa laboratoriotekniikkaa, jossa biopsia- tai kirurgisesti otetusta kudoksesta valmistettuja näytteitä kasvatetaan in vitro. Tavoitteena on ylläpitää näytteessä olevan kudoksen solujen elinkykyä ja arkkitehtuuria, jotta voidaan tutkia solujen toimintaa, kudosmuutoksia sekä mahdollisesti patogeenien kasvua tai lääkevasteita.

Viljelytapoja ovat explant-kulttuuri (kudosfragmentin asettaminen kasvualustalle), primaarisolujen kulttuuri (kudoksesta eristetään yksittäisiä soluja) sekä organotypinen leikekudoskulttuuri (säilyttää kudosrakenteen). Kultivaatioon käytetään sopivia kasvualustoja, sekä kontrolloituja kasvatusolosuhteita, kuten 37°C lämpötilaa ja hiilidioksiditasetta. Tyypillisesti käytetään steriilejä menetelmiä ja säilytystekniikoita, jotta kontaminaatio minimoidaan.

Keskeisiä sovelluksia ovat diagnostinen mikrobiologia ja kliininen tutkimus: biopsianäytteistä voidaan yrittää tunnistaa patogeenit tai arvioida kasvainten biologista käyttäytymistä, lääkevasteita sekä potilaskohtaisten hoitomuotojen kehittämistä. Lisäksi koepalakulttuuri voi tarjota elävää kudosrakennetta paremmin kuin yksittäisiä soluja tutkimuksiin.

Nykyisin koepalakulttuuri on osittain korvautunut molekyylidiagnostiikalla ja organoid- sekä primaarisolukulttuureilla, mutta sitä käytetään edelleen tietyissä konteksteissa, joissa kudosarkkitehtuuri tai elävät solut ovat olennaisia. Haasteisiin kuuluvat kontaminaatio, rajoitettu viljelyaika, näytteen heterogenisuus sekä eettiset ja turvallisuusvaatimukset.

Termi koostuu sanoista koepala (biopsia) ja kulttuuri (kulttuuri).