Kilpirauhashäiriöt

Kilpirauhashäiriöt ovat tila, jossa kilpirauhanen, pieni perhosenmuotoinen rauhanen kaulan etuosassa, ei tuota oikeaa määrää kilpirauhashormoneja. Nämä hormonit, tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3), ovat elintärkeitä aineenvaihdunnan säätelyssä, ja ne vaikuttavat lähes kaikkiin kehon toimintoihin, mukaan lukien kasvu, kehitys ja energiatasot.

Yleisimmät kilpirauhashäiriöt ovat kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi). Hypotyreoosissa kilpirauhanen ei tuota tarpeeksi hormoneja, mikä hidastaa kehon aineenvaihduntaa. Oireita voivat olla väsymys, painonnousu, kylmyysherkkyys, ummetus ja masennus. Hypertyreoosissa kilpirauhanen tuottaa liikaa hormoneja, mikä kiihdyttää aineenvaihduntaa. Oireita voivat olla painon lasku, sydämentykytys, hermostuneisuus, vapina, kuumaherkkyys ja lisääntynyt hikoilu.

Muita kilpirauhashäiriöitä ovat struuma, joka on kilpirauhasen suureneminen, kilpirauhasen kyhmyt, jotka ovat kilpirauhaseen muodostuvia kasvaimia, ja kilpirauhastulehdukset, kuten Hashimoto-tyreoidiitti, joka on yleinen vajaatoiminnan syy. Kilpirauhassyöpä on harvinaisempi, mutta myös mahdollinen kilpirauhashäiriö.

Kilpirauhashäiriöiden syyt vaihtelevat. Autoimmuunisairaudet, kuten Hashimoto-tyreoidiitti ja Basedowin tauti (gravesin tauti), ovat yleisiä syitä vajaatoimintaan ja liikatoimintaan. Muita syitä voivat olla jodin puute, kilpirauhasen leikkaukset, sädehoito ja tietyt lääkkeet.

Diagnoosi perustuu yleensä verikokeisiin, joilla mitataan kilpirauhashormonien ja aivolisäkkeen tyreotropiinin (TSH) tasoja. Kilpirauhasen ultraääni ja radioaktiivinen jodi -tutkimus voivat myös olla tarpeen tarkemman diagnoosin saavuttamiseksi. Hoito riippuu kilpirauhashäiriön tyypistä ja vakavuudesta. Hypotyreoosia hoidetaan yleensä kilpirauhashormonikorvaushoidolla, kun taas hypertyreoosia voidaan hoitaa lääkkeillä, radiojodihoidolla tai leikkauksella.