Kilpirauhashormonitasojen

Kilpirauhanen on kaulan etuosassa sijaitseva endokriininen rauhanen, joka tuottaa kilpirauhashormoneja (T3 ja T4) sekä kalsitoniinia. Hormonien tuotanto ja vapautuminen ovat riippuvaisia hypotalamuksen ja aivolisäkkeen säätelystä: hypotalamus erittää TRH:ta, jolloin aivolisäke tuottaa TSH:ta, joka puolestaan stimuloi kilpirauhasta.

Kilpirauhashormonit säätelevät kehon aineenvaihduntaa, lämmöntuotantoa, sydämen toimintaa sekä kehon kasvua ja kehitystä. Jodista on olennaista, sillä sen puute voi heikentää hormonien muodostumista. Hormonien tasapaino on tärkeä erityisesti lapsen kehityksessä ja aivojen normaalissa kypsyssä.

Yleisimmät kilpirauhasesiintymät ovat kilpirauhasten vajaatoiminta (hypotyreoosi), liikatoiminta (hypertyreoosi), goiter eli struuma sekä kilpirauhassyöpä ja kilpirauhassyöpä-alueen nodulit. Autoimmuunisairaudet, kuten Hashimoton tyreoidiitti ja Gravesin tauti, voivat vaikuttaa hormonieritykseen.

Diagnoosi perustuu yhdistelmään tutkimuksia: veren TSH- ja vapaan T4 -tasojen mittaukset, kilpirauhasoireisiin liittyvät vasta-aineet (esim. anti-TPO), sekä kuvantamistutkimukset kuten kaulan ultrasonografia. Tarvittaessa tehdään kudosnäyte (finaalinen neulanbiopsia) nodulien luonteen määrittämiseksi.

Hoito riippuu sairauden tyypistä. Hypotyreoosia hoidetaan elinikäisellä kilpirauhashormonihoidolla (esim. levotyroksiini). Hypertyreoosia hoidetaan usein antityreoidi-lääkityksellä, radiojoditerapialla tai leikkauksella. Noduleita seurataan tai käsitellään tarvittaessa kirurgisesti; kilpirauhassyövän hoito voi koostua leikkauksesta ja mahdollisesti radioaktiivisesta jodista sekä myöhemmin hormonikorvaushoidosta. Ennuste on hyvissä hoitovalinnoissa usein tarkasti seurattavissa ja elämänlaatu säilyy.