hormonieritykseen

Hormonieritys on biologinen prosessi, jossa solu tai rauhanen erittää hormoneja verenkiertoon tai paikallisesti ympäröiviin kudoksiin vaikuttavia viestejä. Endokriininen erittyminen tarkoittaa, että hormoneja vapautuu verenkiertoon ja ne voivat vaikuttaa kaukana sijaitseviin kohdesoluihin. Paikallinen parakriininen erittyminen vaikuttaa lähialueen soluihin, ja autokraaninen erittyminen vaikuttaa samaan soluun tai sen ympärillä oleviin soluisiin. Hormonit voidaan luokitella karkeasti peptidien/ proteiinien, aminohappo-derivaattien ja steroidihormonien ryhmiin, joilla on erilaiset syntettis- ja vapautumisprosessit.

Säätely ja vapautuminen tapahtuvat monin tavoin. Peptidi- ja proteiinihormonit sekä katekolamiinien kaltainen vapautuminen on usein jaksollista ja Ca2+-riippuvaista, ja hormoni varastoidaan vapautumisvalmiisiin granuloihin. Steroidihormonit syntetisoidaan kohdesolun ulkopuolella olevasta kolesterolista ja vapautuvat pääasiassa munuaistilanteista sekä solukalvon läpi diffundoituneena, jolloin varastointi on vähäisempää ja syntetia on jatkuvampaa.

Regulaatio perustuu monimutkaiseen vuorovaikutukseen hermoston ja endokriinisen järjestelmän välillä. Hypotalamus- ja aivolisäke-akselit sekä muut endokriiniset rauhaset reagoivat neuralisiin ja humoraalisiin signaaleihin, jolloin vapautuminen ja jäähdytys tapahtuvat usein negatiivisella palautteella tai vuorokausittaisilla rytmeillä. Hormonierityksen vaikutukset riippuvat reseptoreiden määrästä ja herkkyydestä, sekä hormonien kuljetuksesta verenkierron kautta ja eliminaatiosta maksassa tai munuaisissa.

Hormonierityksen ymmärtäminen on keskeistä mm. aineenvaihdunnan, kasvun, lisääntymisen ja stressivasteen säätelyssä sekä liittyy useisiin hormonaalisin sairauksiin ja hoitomuotoihin.