Kiinnitysliitokset

Kiinnitysliitokset ovat rakennus- ja konetekniikassa käytettyjä liitoksia, joiden avulla kaksi tai useampi komponentti pidetään yhdessä ja kuormat siirretään niihin. Niiden tarkoituksena on mahdollistaa siirrot, yhdistysten lujuus ja käyttöaika sekä tarvittaessa luokiteltu purkaminen tai huoltotoimenpiteet. Kiinnitysliitokset voivat perustua mekaanisiin menetelmiin, hitsaukseen sekä liima- tai liitotekniikoihin.

Tyypit

- Mekaaniset liitokset: pultti-, niitti- ja ruuviliitokset sekä nitoliitokset ja välilahteet. Nämä mahdollistavat koordinoidun purkamisen ja uusintaliittämisen.

- Hitsausliitokset: saumaliitokset, joita käytetään usein korkeammassa lujuudessa ja jäykkyydessä.

- Liima- ja yhdisteliitokset: rakenteisiin sovelletut epoksiliimat, polymeeriliimat ja muut luottavat liima-aineet, jotka voivat tarjota tiiviyden ja keveyden etuja.

Suunnittelu ja huomioitavat seikat

Kiinnitysliitosten suunnittelussa huomioidaan kuormituslajit (vetolujuus, leikkaus, vääntö), materiaalien yhteensopivuus, korroosio- ja ympäristötekijät sekä asennusmenetelmien vaatima aika ja kustannukset. Lujuusarvot määritetään kiinnitysosien ominaisuuksien, toleranssien ja mahdollisten turvaluokkien perusteella. Lisäksi tarkastetaan kiristysmomentit, saumojen tiiveys, pitkäaikainen kuluminen sekä mahdolliset vikaantumiskohdat kuten halkeamat tai löystyminen.

Materiaalit ja standardit

Kiinnitysliitokset voivat olla teräksisiä, alumiinisia, komposiittisia tai liimauksin toteutettuja. Suomessa ja EU-alueella käytetään kansainvälisiä ja kansallisia standardeja, kuten EN/ISO-standardeja sekä SFS-standardeja, jotka määrittävät kiinnitysosien mitat, lujuudet ja tarkastusmenetelmät.

Sovellukset

Käytännössä kiinnitysliitoksia löytyy rakennuksista, koneista, sillankäytössä, auto- ja ilmailuteollisuudessa sekä monissa muissa rakenteissa, joissa kuormat on tarkoitus siirtää luotettavasti ja mahdollisesti purkaa myöhemmin.