Kiertomalleja

Kiertomalleja (pl. kiertomalli) on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan malleja, jotka kuvaavat syklisiä tai kiertäviä prosesseja järjestelmän sisällä. Konseptin ydin on toisto, palaute ja virtaukset, jotka toistuvat ja palaavat aiempiin tiloihin. Käyttökontekstit vaihtelevat tieteenalan mukaan, mutta määrittely perustuu usein kiertoon ja systeemin osien välisiin yhteyksiin.

Talousteoriassa ja teollisuustutkimuksessa kiertomallit liittyvät kiertotalouteen, jossa materiaalien ja energian kiertoa suunnitellaan minimoimaan jätteen syntyminen kierrätyksen, uudelleenkäytön ja korjaamisen avulla. Ympäristötieteissä kiertomallit kuvaavat esimerkiksi ravinteiden, energian tai hiilen kiertoa ekosysteemeissä, osoittaen, miten aineet liikkuvat eliöiden ja niiden ympäristön välillä kiertomaisissa prosesseissa. Maantieteen ja meteorologian kontekstissa termi voi viitata kiertoihin ja toistuvaisiin rakenteisiin, kuten ilmakehän tai merivirtojen järjestäytyneisiin kulkuihin. Matematiikassa ja tietojenkäsittelyssä kiertomallit voivat tarkoittaa malleja, jotka sisältävät jaksoja tai silmukoita, kuten tilakoneiden, algoritmien tai graafien kiertorakenteita.

Termiä voidaan täydentää tarkentavilla ilmauksilla, kuten ainekiertomalli tai energiakiertomalli, jotta kohdekierto konkretisoidaan. Vaikka kiertomalli on yleiskäsite, sen tarkka tulkinta riippuu malli- ja rajapinnoista sekä tutkimuksessa käytetyistä muuttujista. Konseptin keskiössä korostuvat palaute, kestävyys ja se, että järjestelmän osat ovat yhteydessä toistuvissa jaksoissa eikä yksinomaan lineaarisessa eteenpäin etenevässä kehityksessä.