Keuhkoahtauma

Keuhkoahtauma, tunnettu myös emfyseemana, on keuhkojen sairaus, jossa alveolien seinämien pysyvä tuhoutuminen johtaa ilmatiehyiden laajenemiseen ja ilmanvaihdon heikkenemiseen. Se on osa kroonista obstruktioivaa keuhkosairautta (COPD). Keuhkoahtauma aiheuttaa hyperinflationaalisia muutoksia, ventilaatiopuutteita ja hapenvaihdon häiriöitä. Oireina ovat hapenpuute rasituksessa, yskä ja limaneritys, ja taudin edetessä toimintakyvyn heikentyminen.

Syyt ja riskitekijät: suurin riskitekijä on tupakointi. Myös α1-antitrypsiinipuutos, henkitorven ja keuhkoputkien altistuminen ilman epäpuhtauksille sekä pitkäaikainen työperäinen altistuminen hiukkasilta voivat altistaa keuhkoahtaumalle. Ikä ja perinnölliset tekijät vaikuttavat riskiin ja taudin etenemiseen.

Diagnoosi: keskeinen tutkimus on spirometria, jolla todetaan FEV1/FVC-käännöksen alentuminen post-bronkodilaation. Keuhkojen hyperinflation, pienentynyt diffuusiokapasiteetti (DLCO) ja epäilyttävät kuvantamistulokset tukevat diagnoosia. Kuvantamismenetelmät, kuten röntgen- tai CT-kuvat, voivat osoittaa ilmanpaineen lisääntymistä ja bulleja. Taudin diagnosointi kannattaa varmistaa myös α1-antitrypsiinipuutoskuidulla, etenkin nuoremmilla potilailla tai kun tupakointia ei ole runsaasti.

Hoito: ensisijainen tärkeä keino on tupakoinnin lopettaminen. Hoitoon sisältyy inhaloitavat bronkodilataattorit (LAMA/LABA), joissakin tapauksissa inhaloituja kortikosteroideja, sekä keuhkojen kuntoutus. Rokotukset, infektion ehkäisy ja hapen lisäannostus voivat olla tarpeen. Lievissä- tai keskivasteisissa tapauksissa hoitoon kuuluu myös ravitsemus- ja liikuntaterapia. Tarvittaessa harkitaan kirurgisia vaihtoehtoja, kuten keuhkojen tilavuuden vähentämistä (LVRS), bullectomia tai keuhkojen transplantaatio potilaille, joilla on vaikea hyperinflation ja dyspnea.

Ennuste: keuhkoahtauma on progressiivinen sairaus, jonka kulku vaihtelee yksilöllisesti. Varhainen diagnosointi, tupakoinnin lopettaminen ja asianmukainen hoito voivat hidastaa taudin etenemistä ja parantaa elämänlaatua, mutta pysyvää toimintakyvyn heikkenemistä ei vältytä.