Kestävyyskriteerien

Kestävyyskriteerit ovat vaatimuksia, mittareita tai kriteeristöjä, joiden avulla arvioidaan ja verrataan tuotteen, palvelun tai organisaation kestävyyttä. Ne kattavat tavallisesti ympäristö-, sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat sekä usein hallinnolliset tai eettiset tekijät. Kriteerit voivat olla määrällisiä, kuten kasvihuonekaasupäästöt, energiankulutus, vedenkäyttö tai kierrätysaste, sekä laadullisia, kuten työntekijöiden oikeudet, turvallisuus tai toimittajaketjun läpinäkyvyys. Käyttökohteita ovat julkiset hankinnat, yritysten vastuullisuusraportointi, tuotemerkinnät ja sertifioinnit sekä politiikan ja suunnittelun ohjaus.

Suurimmat viitekehykset ja lähestymistavat liittyvät usein kolmeen pilariin: ympäristöön, sosiaalisiin oloihin ja taloudelliseen vakauteen sekä hallintoon. EU-tasolla kestävyyskriteerejä konkretisoivat muun muassa EU-taksonomia ja elinkaarihajautetut menetelmät kuten Product Environmental Footprint (PEF) sekä Organisation Environmental Footprint (OEF). Lisäksi monilla aloilla sovelletaan standardeja kuten ISO 14001 ympäristöjohtamiselle, ISO 50001 energianhallinnalle sekä raportointikehyksiä kuten GRI ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (SDGs).

Käytännössä kestävyyskriteerien määrittely lähtee kontekstista: toimialan erityispiirteet huomioiden määritellään mitattavat tavoitteet, kerätään luotettavaa dataa ja suorituskykyä arvioidaan asetettujen kriteerien perusteella. Arvioinnin lopputulos voi johtaa valintaan, parannustoimenpiteisiin, sertifiointiin sekä strategiseen päätöksentekoon. Haasteita ovat datan saatavuus ja luotettavuus, vertailtavuuden varmistaminen sekä standardien ja säädösten muutoksista aiheutuva tarve päivittää kriteerejä.