Keskustelunanalyysi

Keskustelunanalyysi (CA) on tutkimussuunta, joka tutkii tavallisen ihmisen vuorovaikutuksen rakennetta ja järjestäytymistä mikro-tasolla. Keskeinen kysymys on, miten keskustelut etenevät hetki hetkessä: miten vuorot havaitaan, miten puheet rakentuvat toistensa päälle tai viestinnän palautteet muovaavat seuraavaa puheenvuoroa, sekä miten merkitys syntyy pienistä puheenvuorista ja katkelmista.

Historian taustana CA syntyi 1960-luvulla Harvey Sacksin, Emanuel Schegloffin ja Gail Jeffersonin ympärillä sosiologiaan ja kielitieteeseen. Perusteena on sequentiaalinen organisointi: vuorovaikutus rakentuu vuorojen hallinnasta, läheisistä vuoropuheluista (adjacency pairs, parit) sekä toisen puheenvuoron ehtojen tulkinnasta. Tutkimuksessa käytetään luonnollisia tallenteita, joita litteroidaan tarkasti Jeffersonin litteraatiomerkintöjen avulla.

Keskeisiä käsitteitä ovat turn-taking eli vuorottelun hallinta, adjacency pairs – parit, sequence organization – keskustelun toimien järjestäminen, sekä repair – virhetilanteiden korjaus. Lisäksi painotetaan preferenssien järjestäytymistä: valitut reaktiot voivat olla sosiaalisesti toivottuja tai vältteleviä, mikä vaikuttaa seuraaviin toimiin.

Menetelmällisesti CA tutkii jokaisen puheenvuoron toimintaa, miten vuorot siirtyvät, sekä miten kielellinen ja ei-kielellinen viestintä vaikuttaa keskustelun kulkuun. Aineisto koostuu luonnollisista keskusteluista, kuten arkikeskusteluista, haastatteluista ja ryhmäkeskusteluista, jotka tallennetaan ja litteroidaan tarkasti Jeffersonin transkriptiojärjestelmän mukaisesti.

Sovellukset ja rajoitteet: Keskustelunanalyysi on vaikuttanut kielitieteeseen, sosiologiaan, antropologiaan ja koulutustutkimukseen. Sitä on käytetty vuorovaikutuksen ymmärtämiseen sekä opetuksen ja terveydenhuollon vuorovaikutustilanteiden parantamiseen. Rajoitteisiin kuuluu pienet, kontekstisidonnaiset aineistot ja haasteet yleistettävyydessä laajempiin kulttuureihin.