Keloidit

Keloidi (keloidinen arpi) on arven liikakasvu, joka muodostuu haavan Paranemisen aikana ja ulottuu alkuperäisen haavan rajojen yli. Keloidit syntyvät, kun kollageenin tuotanto on liiallista ja fibroblastien toiminta pysyy pitkäkestoisesti aktiveeruneena haavan paranemisen jälkeen. Arpi on kiinteä, kohoava ja usein punertava tai tummanruskea; siihen voi liittyä kutinaa, arkuutta tai polttavaa tunnetta.

Epidemiologia ja riskitekijät: Keloideja esiintyy yleisimmin nuorilla aikuisilla ja tummaihoisilla ihmisillä. Riskitekijöitä ovat ihoalueen traumaattiset vammat, kuten leikkaukset, lävistykset, palovammat tai aknen jälkeiset arvet. Perinnöllinen alttius lisää riskiä. Keloidit voivat kehittyä pienistäkin arvista.

Sijainnit ja kliininen kuva: Yleisimmät paikat ovat korvat, rintakehä, hartialue sekä yläraajat; keloidit voivat kasvaa ympäröivän ihon jännityksen mukaan. Ne kehittyvät hitaasti ja voivat aiheuttaa kosketusherkkyyttä sekä esteettistä huolta.

Diagnoosi ja erotus: Diagnoosi perustuu useimmiten kliiniseen tutkimukseen. Biopsia on harvoin tarpeen, ellei epäillä muuta arven sairautta. Erotusvaihtoehdoissa ovat hypertrofinen arpi, joka pysyy haavan rajoissa, sekä harvinaisemmat arpeutumissairaudet. Histologisesti keloideissa näkyy epäjärjestäytynyttä kollageenin rakennetta ja runsasta fibroblastien aktiivisuutta.

Hoitomuodot ja ennuste: Keloidien hoito on usein monitahoinen eikä yksittäinen hoito takaa pysyvää tulosta. Käytettyjä hoitoja ovat silikonilevyt tai -geelit, painehoito, intraleskoria kortikosteroidin injektiot, cryoterapia sekä laserhoito. 5-fluorourakil-injektiot ja radioterapia voivat tukea kirurgisen poiston yhteydessä. Leikkaus yksinään lisää uusintakasvun riskiä, joten yhdistelmähoitoa käytetään. Ennaltaehkäisy: haavojen asianmukainen hoito ja traumaattisten tekijöiden välttäminen sekä silikonin ja paineen käyttö arpeutumisvaiheessa voivat vähentää uusintakasvun riskiä.