kortikosteroidin

Kortikosteroidit ovat sekä elimistön kortisolia (endogeeniset kortikosteroidit) että niiden synteettisiä johdannaisia. Ne jaetaan yleisesti glukokortikoideihin ja mineralokortikoideihin. Glukokortikoidit vaikuttavat voimakkaasti tulehduksen ja immuunivasteen säätelyyn, kun taas mineralokortikoideihin liittyy natrium- ja vedenvaihdunnan säätely.

Mekanismi: ne sitoutuvat solunsisäiseen glukokortikoidireseptoriin, mikä muuttaa geeniekspressiota. Tämä johtaa erilaisten tulehdusvälittäjien tuotannon vähenemiseen sekä immuunisolujen aktivaation hillintään, mikä aiheuttaa anti-inflammatorisia ja immunosuppressiivisia vaikutuksia.

Käyttö: niitä käytetään monien kroonisten tulehduksellisten ja autoimmuunien sairauksien hoitoon sekä akuutteihin allergisiin ja reaktiivisiin tiloihin. Esimerkkejä ovat astma ja COPD, iho- ja ihosairaudet (ekseemat), nivelsairaudet, tulehdukselliset suolistosairaudet sekä elinsiirtojen immunosuppressio. Lääkettä voidaan antaa suun kautta, laskimonsisäisesti tai paikallisesti (voiteet, ihon geelit), inhaloituna tai nenä- ja silmämuodossa.

Sivuvaikutukset ja turvallisuus: lyhytaikainen käyttö voi aiheuttaa unettomuutta, verenpaineen tilapäistä nousua tai verensokerin kohoamista. Pitkäaikainen tai suurten annosten käyttö voi johtaa painon nousuun, osteoporoosiin, diabetesriskiin, lihasheikkouteen, ihon ohenemiseen ja kasvuviivästyksiin lapsilla. Adrenaalisen toimintakyvyn lamaantuminen on mahdollista, siksi pitkäaikaisen hoidon lopettamisen yhteydessä annostelua tihennetään asteittain.

Huomioitavaa: käytön aikana seurataan infektiokykyä ja verenpainetta sekä luuston terveyttä. Potilaiden on noudatettava lääkärin antamia annostusta ja lopetukseen liittyviä ohjeita sekä harkittava lisätoimia luuston ja aineenvaihdunnan ylläpitämiseksi (esim. D-vitamiini ja kalsium, liikunta).