Kortikosteroidit

Kortikosteroidit ovat hormonien ja niiden synteettisten analogien ryhmä, joita keho tuottaa lisämunuaisen kuorissa. Niitä jaetaan glukokortikoideihin, joilla on voimakas anti-inflammatorinen ja aineenvaihduntaa säätelevä vaikutus, sekä mineralokortikoideihin, jotka vaikuttavat natriumin ja veden tasapainoon. Käytetyt muodot voivat olla systemisiä tai paikallisia.

Vaikutusmekanisminsa perustuu glukokortikoidireseptoriin sitoutumiseen solun sisällä. Pääasiallinen lopputulos on geeniekspression muuttaminen, jonka seurauksena vähenee tulehdusta aiheuttavien välittäjäaineiden tuotantoa (esim. prostaglandiinit, interleukiinit) sekä prostaglandaasi ja COX-2-entsyymien aktiivisuus. Näin ne vähentävät immuunivaiheiden aktivaatiota ja solujen kimppua.

Käyttökohteita ovat autoimmuunisairaudet, tulehdussairaudet sekä allergiset reaktiot. Yleisimmät sovellukset ovat astma ja COPD, iho- ja limakalvotulehdukset (ekseema, psoriasis), nivelsairaudet (reuma) ja siirtoleikkausten jälkeiset tulehdukselliset tilat.

Käyttömuotoja ovat systeemiset muodot (suun kautta, laskimoon), paikalliset voiteet tai geelit, inhaloitavat sumutteet, nenäsumutteet sekä intra-artikulaariset injektiot. Potentiaali vaihtelee suuresti; pienimmät riittävät annokset pyritään käyttämään pitkään ilman laajaa systeemistä vaikutusta. Pitkäaikaisessa käytössä annostusta pyritään vähentämään asteittain lopettamisen helpottamiseksi.

Sivuvaikutukset riippuvat annoksesta ja kestosta. Systemaattinen käyttö voi johtaa lisämunuaisen kuorikerroksen toiminnan heikkenemiseen, osteoporoosiin, hyperglykemiaan, verenpaineen kohoamiseen ja kasvun hidastumiseen lapsilla sekä infektiokynnyksen nousuun. Paikallisesti esiintyy vähemmän yleisiä sivuvaikutuksia, kuten ihon ohenemista ja venymäjuovia (striae), nenä-/kurkkistärkeää ärsytystä sekä paikkojen kuivuutta. Pitkäaikainen tai toistuva hoito vaatii annostuksen asteittaista lopettamista ja säännöllisiä seurantoja.