kasvuviivästyksiin

Kasvuviivästys, tunnettu myös nimellä lyhytkasvuisuus, tarkoittaa tilannetta, jossa lapsen pituus jää merkittävästi alle hänen ikätovereidensa keskimääräisen pituuden. Yleensä kasvuviivästyksen määritelmä perustuu siihen, että lapsi on kahden keskimääräisen pituuden keskihajonnan alapuolella tai hänen pituuskasvunsa on hidastunut merkittävästi. Kasvuviivästys voi olla seurausta monista eri syistä.

Yleisimpiä syitä kasvuviivästykseen ovat perinnölliset tekijät, kuten vanhempien lyhytkasvuisuus. Myös sikiöaikainen kasvuvaurio tai syntymän jälkeiset sairaudet, kuten toistuvat infektiot tai krooniset sairaudet, voivat vaikuttaa lapseen. Hormonaaliset häiriöt, erityisesti kasvuhormonin puute tai kilpirauhasen vajaatoiminta, ovat merkittäviä syitä. Lisäksi tietyt geneettiset oireyhtymät, kuten Turnerin oireyhtymä tai Downin oireyhtymä, voivat ilmetä kasvuviivästyksenä. Myös psyykkiset tai sosiaaliset tekijät, kuten laiminlyönti tai stressi, voivat vaikuttaa lapsen kasvuun.

Kasvuviivästyksen diagnosointi perustuu säännöllisiin pituusmittauksiin ja kasvu-seurantaan. Tarvittaessa voidaan tehdä verikokeita hormonitasojen mittaamiseksi, luustoikäkuvaus tai geneettisiä tutkimuksia syyn selvittämiseksi. Hoidon tavoitteena on puuttua taustalla olevaan syyhyn. Esimerkiksi kasvuhormonin puutetta voidaan hoitaa kasvuhormonihoidolla. Monissa tapauksissa, kun kasvuviivästys on perinnöllistä tai lievää, erityistä hoitoa ei tarvita. Lapsen ja perheen tukeminen ja neuvonta ovat olennaisia kasvuviivästystä kohdattaessa.