Kaukolämpötuotanto

Kaukolämpötuotanto tarkoittaa keskitettyä lämmön tuotantoa, jonka lämpöenergia toimitetaan rakennuksiin kaukolämpöverkoston kautta lämmitys- ja käyttövesijärjestelmiin. Toimitetun lämmön lämpötilat ovat tyypillisesti noin 70–120 °C toimituslämpöä kohden ja palautus on noin 40–60 °C. Lämpöä jaetaan kaupungin sisäisessä verkossa ja loppukäyttäjät saavat sen rakennuksiinsa lämpöjako- tai lämmitysjärjestelmien kautta.

Lämpöä tuotetaan useilla tekniikoilla. Yhdistetty tuotanto CHPaltiosta (CHP), jossa sähkö ja lämpö tuotetaan samanaikaisesti, sekä erilliset boilerilaitokset. Myös jätteenpoltto ja hukkalämpö teollisuudesta kuuluvat yleisimpiin keinoihin. Nykyisin suurin osa tuotannosta pohjautuu bioenergiaan (esim. puu, hake) sekä kierrätettyyn energiantuotantoon; lisäksi lämpöpumpputekniikoita ja maanalaista tai ilmasta saatavaa lämpöä hyödynnetään osana kokonaisuutta.

Kaukolämpöverkko on infrastruktuuri, joka rakennetaan ja hallinnoidaan usein kaupungin tai energiayhtiön toimesta. Lämpö toimitetaan loppukäyttäjille mittarillisen hinnoittelun perusteella; rakennuksiin asennetaan lämpöjaotimet, joiden kautta lämpö siirretään rakennuksen lämmitysjärjestelmään. Verkon käyttö edellyttää säännöllistä kunnossapitoa, huoltoa ja optimointia.

Kaukolämpötuotannon etuja ovat yleensä parempi energiatehokkuus ja pienemmät päästöt verrattuna yksittäisiin lämmitysratkaisuihin, erityisesti CHP:n hyödyntämisen ja uusiutuvien sekä hukkalämpöjen käytön kautta. Sääntely ja hinnat vaihtelevat maittain; Suomessa suurin osa kaukolämpöverkkoja on julkisen tai yhtiöomisteisen sektorin hallinnassa, ja hinnat määräytyvät tuotantokustannusten, verkon käyttökustannusten sekä mittaustietojen perusteella.