Kasvihuoneviljelyyn

Kasvihuoneviljelyyn tarkoittaa kasvien viljelyä kontrolloidussa ympäristössä, jossa ilmasto, valo, kastelu ja ravinteet säädetään tarkasti. Tavoitteena on pidentää kasvukautta, parantaa satoa ja laatua sekä suojata kasveja säiden ja tuholaisten vaihteluilta. Rakenteina käytetään lasia, polykarbonaattilevyjä tai muovikalvoja, ja ne voivat olla eristäviä tai passiivisesti lämpöä sääteleviä.

Keskeisiä järjestelmiä ovat ilmankierto, valaistus, lämmitys ja jäähdytys. Talvikaudella käytetään lämmitystä (esim. öljy-/maa-/kaukolämpö), kun taas kuumina vuodenaikoina tärkeintä on ilmanvaihto, säätöpäivien varjostus ja mahdolliset jäähdytysmenetelmät. CO2-säätöä voidaan hyödyntää kasvihuoneen tuotannon optimoimiseksi. Luotettavat säätilan ohjaukset sekä valonlähteiden hallinta vaikuttavat satoaikaan ja -tiheyteen.

Kastelu- ja ravinnehallinta on keskeinen osa viljelyä. Yleisimmät järjestelmät ovat tippukastelu sekä keskitetty veden- ja ravinteiden jakelu fertigationin kautta. Substraatit voivat olla multamainen kasvualusta, kookos, rockwool tai kivipohjaiset kasvualustat, joissa ravinteet toimitetaan kasveille suoraan. pH- ja EC-tasot sekä ravinnetasapaino ovat säännöllisesti seurattavia.

Viljelykasveina ovat usein tomaatti, kurkku, paprika, salaatti ja yrtit, mutta muu vihannestalous sekä kukat voivat menestyä erityisesti kontrolloiduissa oloissa. Viljelyssä kiinnitetään huomiota tuholaisten ja taudin osalta integroidun torjunnan (IPM) periaatteisiin, mukaan lukien ennaltaehkäisy, hygieniat ja biologiset sekä kemialliset torjuntamenetelmät.

Kasvihuoneviljely voi lisätä satoa ja tarjontaa pidemmällä aikavälillä, mutta siihen liittyy energiankulutus ja kustannukset. Energiatehokkuutta parannetaan lämmöneristyksellä, suojakalvojen sekä varjo- ja jäähdytysratkaisujen avulla sekä älykkäällä ohjauksella. Toteutetaan usein kiertotalouteen tähtääviä ratkaisuja, kuten veden uudelleenkäyttöä ja ravinnekiertoja.