Kassavirtalaskenta

Kassavirtalaskenta on taloudellinen analyysimenetelmä, jolla selvitetään yrityksen tai hankkeen rahavirrat tietyn ajanjakson aikana. Sen tavoitteena on osoittaa, kuinka paljon rahaa kertyy sisään ja kuinka paljon lähtee ulos, jotta voidaan arvioida likviditeettiä, rahoitustarpeita sekä investointien kannattavuutta. Kassavirtalaskenta korostaa todellista rahankäyttöä ja -kertymää, toisin kuin tuloslaskelma, joka mittaa voittoa.

Kassavirtalaskenta jaetaan yleensä kolmeen pääkategoriaan: operatiiviset kassavirrat (toiminnasta syntyvät rahavirrat), investointien kassavirrat (rahoitus- ja käyttöomaisuusinvestoinnit sekä myynnit) sekä rahoitukseen liittyvät kassavirrat (lainat, oman pääoman rahoitus sekä osingot). Laskennassa voidaan käyttää kahta päämenetelmää: suoraa menetelmää, jossa käppyrät listataan käteis- ja rahamäärinä maksut ja tulot kullekin ajanjaksolle, sekä epäsuoraa menetelmää, jossa net income muokataan ei-kassavirtavaikutteiden ja käyttöpääomamuutosten kautta.

Käyttökohteita ovat muun muassa yrityksen budjetointi ja kassavirran ennustaminen, likviditeetin hallinta sekä investointi- ja rahoituspäätökset. Kassavirtalaskenta tukee päätöksiä kuten rahoitustarpeiden ajoittamista, maksukyvyttömyysriskin arviointia sekä projektien arviolaskelmien tekemistä. Siihen liittyviä tunnuslukuja ovat esimerkiksi nettokassavirta, nykyarvo (NPV) ja sisäinen tuottoaste (IRR).

Rajoitteina korostuvat käytännön oletukset ja epävarmuus: kassavirtalaskenta perustuu ennusteisiin, herkkyysanalyysit ovat usein tarpeen, ja laskelmat voivat ruokkia sekä likviditeettikrissejä että virheitä, jos aikataulut ja luvut ovat epärealistisia. Kassavirtalaskenta täydentää tuloslaskelmaa ja taseen kykyä kuvata yrityksen taloudellista tilaa.