Kartoituksella

Kartoituksella tarkoitetaan systemaattista tiedonkeruuta, jonka tavoitteena on kuvata, kartoittaa tai inventoida ilmiö, resurssit, tarve tai tilanne tietyllä alueella tai järjestelmässä. Kartoitus tuottaa taustatietoa päätöksentekoa varten ja voi toimia suunnittelun, resurssien kohdentamisen sekä seurannan perustana.

Soveltamisalueet kartoituksella ovat laajoja. Julkisessa hallinnossa ja suunnittelussa kartoituksia käytetään esimerkiksi palveluiden tarpeen arviointiin sekä maankäyttö- ja yleiskaavakohteiden taustatietojen keräämiseen. Ympäristön- ja luonnonvarojen kartoitukset kuvaavat esimerkiksi eläin- ja kasvilajistoa, kosteikkoja tai maa- ja vesivarantoja. Terveydentilan, sosiaalisen hyvinvoinnin tai koulutuksen alalla kartoitukset voivat selvittää palveluiden saatavuutta, kysyntää ja laadun kehittämistarpeita sekä oppijoiden tarpeita.

Menetelmät ja työkalut kartoituksessa vaihtelevat, mutta yleisiä ovat suunnitelmallinen aineistonkeruu, haastattelut, havainnoinnit sekä kyselyt. Lisäksi käytetään tilastollista analyysia, laadullista sisällönanalyysiä sekä paikkatietopohjaisia menetelmiä kuten GIS- ja karttakuvausta sekä etäseurantaa. Aineiston keruussa voidaan kombinoida sekä määrällisiä että laadullisia lähestymistapoja.

Tulokset ja käyttö ovat kartoituksen keskeisiä tuotteita. Saatuja karttoja, luetteloita ja tietokantoja käytetään päätösten perustana, priorisoinnin tukena sekä seurantaan. Yleinen lopputulos on kartoitusraportti, jossa esitellään havainnot, epävarmuudet sekä suositukset jatkotoimenpiteiksi tai resursoinniksi.

Laatu, etiikka ja haasteet ovat olennaisia tekijöitä. Kartoitusten tulee perustua läpinäkyvään metodikseen, olla luotettavia ja ajantasaisia sekä kunnioittaa yksityisyyttä ja tietosuojaa. Haasteita voivat olla datan saatavuus, kustannukset, mittausvirheet sekä tulosten yleistettävyys.