Karboksinaatti

Karboksinaatti on karboksylaattien konjugoitua emästä eli R-COO−-ioni tai siitä muodostuvia suoloja. Se syntyy, kun karboksyylihappo (R-COOH) menettää protoninsa emäkselle, jolloin syntyy karboksinaatti-ioni. Karboksinaatti-ioni on resonance-stabiili: negatiivinen varaus jakautuu kahden oksogeenin välillä, mikä antaa rakenteelle ja ketjulle stabiliteettia. Keskus atomi on sp2-hybridisoitunut ja kokonaisuus on yleensä suunnikkaan kaltainen.

Karboksinaatit esiintyvät sekä yksittäisinä ioneina että niiden metallisatauluina (esim. natrium-, potassium- tai ammoniumsuolana). Yleisimmät esimerkit ovat natriumasetaatti (NaCH3COO) ja ammoniumasetaatti ((NH4)CH3COO), sekä muita karboksylaatti- Suoloja, kuten natrium- ja kaliumsuolat erilaisten karboksyylihappojen osalta.

Syntyminen ja reaktiot: karboksylaatti muodostuu, kun karboksyylihappoa neutraloidaan emäksellä tai kun karboksylaattiyli-esteri hydrolysoituu. Karboksylaatti liittyy usein metadata, kuten metallit ja amiinies. Karboksylaattien yhteydessä puhutaan usein puskureista: asetaatti (CH3COO−) / etikkahapon (CH3COOH) pari muodostaa esimerkin puskuri-järjestelmän, jolla on tyypillinen pKa-arvo noin 4–5.

Käyttö ja merkitys: karboksinaatteja käytetään laajasti esimerkiksi elintarvikkeissa puskureina ja hapettumisen eston laadun varmistajina, rakennus- ja teollisuusyhdisteinä, sekä biokemiallisissa ja lääketieteellisissä sovelluksissa. Luonteenomaisia ovat niiden kyky muodostaa sekä solu- että säiliöjäännöksiä ja toimia rasvojen ja lipidien osana kapseleina tai pusseina. Haittavaikutukset ovat yleisesti lieviä, mutta joidenkin suolojen liuottuvuus ja reaktiokyky voivat vaikuttaa käyttötarkoituksiin.